ICAHD Finlandin Syksy Räsäsen puhe ”Näpit irti Gazasta, osa 7” –mielenosoituksessa eduskuntatalon portailla 23.8.2014. Teksti saattaa hieman erota pidetystä puheesta.
Nimeni on Syksy Räsänen. Olen järjestön Israeli Committee Against House Demolitions, ICAHD, Suomen haaran hallituksessa. ICAHD on Israelissa perustettu järjestö, joka vastustaa Israelin miehitystä ja apartheid-järjestelmää ja työskentelee sen puolesta, että kaikkien Israelin/Palestiinan alueella asuvien yhtäläiset oikeudet toteutuisivat.
Olin valmistanut puheen, jossa puhuisin siitä, miten yhdeksän päivää kestänyt tulitauko on loppunut ja Israelin hallituksen vaihtuvista selityksistä pommitukselle. Siitä, miten hallitus esitti pommitusten syyksi ensin rakettitulen lopettamisen, sitten palestiinalaisten ehdotettua pitkää tulitaukoa hallitus esitti pommitusten syyksi tunnelit, sitten hallituksen sanottua tuhonneensa tunnelit se on ruvennut vaatimaan palestiinalaisten vastarinnan riisumista aseista, jotta sen ei tarvitsisi purkaa Gazan saartoa. Olin ajatellut myös sanoa jotain boikoteista ja siitä mitä meidän pitää tehdä.
Mutta nyt kun katson, että paikalla on vähemmän ihmisiä kuin viime viikolla ja sitä edellisellä viikolla, mietin jotain muuta.
Mietin sitä, kuinka viime kesänä miehitetyllä Länsirannalla puhuin ystäväni kanssa, joka oli aikoinaan vastustanut vuosia jatkunutta Vietnamin sotaa, ja miltä tuntui juhlia sitä, että sota lopulta päättyi
Mietin tuttavaani, joka oli kamppaillut Etelä-Afrikan apartheidia vastaan, ei siksi että oli ajatellut sen kaatuvan, ainakaan niin nopeasti, vaan siksi että se oli oikein.
Mietin tänä keväänä [korjaus: olisi pitänyt olla ”viime talvena”] kuollutta Nelson Mandelaa, jonka hautajaisten yhteydessä kukaan ei enää julkisesti puhunut siitä, että ANC olisi terroristijärjestö, jonka kanssa ei voi neuvotella, eikä siitä, että apartheid-hallinto olisi puolustanut länsimaisia arvoja ja demokratiaa.
Ja mietin sitä, että kun vuosien kuluttua juhlitaan Israelin apartheidin loppumista ja vapaata Palestiinaa, niin hurraava väkijoukko on niin iso, että tässä eduskuntatalon edessä on vaikea löytää sijaa. Ja sinä päivänä kukaan ei enää kehtaa sanoa kannattaneensa Gazan saartoa ja Länsirannan muureja.
Sinä päivänä, ne jotka ovat nyt täällä voivat sanoa, että minä olin paikalla osoittamassa mieltä, kun Gazaa hävitettiin pommeilla; minä olin paikalla toivon ja epätoivon välissä sinä vuonna, kun Israelin boikotoimisen tabu rikkoutui ja EU asetti ensimmäiset talouspakotteensa, sinä vuonna, kun suomalaisten puolueiden johtajat nostivat äänensä asekauppoja vastaan; minä olin eduskuntatalon edessä, marssin Israelin suurlähetystölle ja nostin käteni voitonmerkkiin tietäen, että tämä päivä tulee vielä.