ICAHD Finlandin pj Syksy Räsänen piti alla olevan puheen 30.6.2020 mielenosoituksessa Israelin suunnittelemia Miehitettyjen palestiinalaisalueiden pakkoliitoksia vastaan.
Viime perjantaina Suomen evankelisluterilainen kirkko otti ison askeleen. Kirkko otti kantaa Israelin suunnittelemiin alueliitoksiin. Kirkon mukaan ne johtavat ”suurempaan epäoikeudenmukaisuuteen, kasvaviin jännitteisiin, epävakauteen ja piittaamattomuuteen kansainvälisestä oikeudesta”.
Kirkko myös yhtyi Kirkkojen maailmanneuvoston toukokuun kannanottoon. Siinä vaadittiin, että EU vastaa alueliitoksiin ”todellisilla seurauksilla”, jotka ovat vähintään yhtä merkittäviä kuin mitä Venäjälle tuli sen liitettyä Krimin itseensä. Neuvosto myös totesi, että jos liitos tapahtuu, niin EU:n säännöt ja periaatteet velvoittavat sitä jäädyttämään Israelin kanssa solmitun assosiaatiosopimuksen.
Kirkon linjaa sopii verrata Suomen hallituksen linjaan.
Kansanedustaja Veronika Honkasalo kysyi toukokuussa hallitukselta, mikä on sen kanta alueliitokseen ja mitä hallitus aikoo tehdä. Ulkoministeri Pekka Haavisto vastasi 4. kesäkuuta.
Hallituksen kanta on selvä: alueliitos rikkoo kv. oikeutta eikä Suomi tule hyväksymään sitä. Toiminnaksi hallitus kuitenkin ehdotti vain vuoropuhelun jatkamista, erityisesti Israelin kanssa.
Tätä vuoropuhelua miehittäjän kanssa on käyty yli puoli vuosisataa, samalla kun miehitys on syventynyt päivä päivältä.
Olemme tilanteessa, jossa yleensä varovaisesti kantaa ottava kirkko puolustaa kansainvälistä oikeutta jämäkämmin kuin punavihreänä pidetty Suomen hallitus.
Pakotteista ja assosiaatiosopimuksesta päätetään EU:ssa, jossa Suomi voi vaikuttaa, mutta on asioita, mitä Suomi voi tehdä itsenäisesti.
Ensinnäkin, Suomen pitää lopettaa asekaupat, niin tuonti kuin vienti, Israelin kanssa. Itse asiassa SDP ja Vasemmistoliiton vaaliohjelmissaan linjasivatkin asekauppojen lopettamisesta ihmisoikeuksia loukkaavien maiden kanssa. Aseviennin osalta myös Vihreät linjasivat näin. Myös ihmisoikeusjärjestö Amnesty on vaatinut aseviennin lopettamista.
Toisekseen, Suomen pitää kieltää tuonti Israelin siirtokunnista. Siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja kuten Amnesty on korostanut, kaikilla valtioilla on velvollisuus olla tunnustamatta ja tukematta niitä. Tässä ei siis ole edes kyse pakotteista, vaan oikeudellisen velvollisuuden toteuttamisesta.
Olemme täällä vastustamassa Länsirannan alueiden pakkoliitosta Israeliin. Mutta nämä suunnitellut alueliitokset ovat vain johdonmukaista jatkoa yli 50 vuotta jatkuneelle miehitykselle ja yli sata vuotta jatkuneelle kolonialismille Palestiinassa.
Israel on jo nyt sitonut Länsirannan itseensä erottamattomasti. Länsirannalla, Gazassa, Israelissa -lyhyesti sanottuna kaikkialla Palestiinassa- Israel ylläpitää apartheid-järjestelmää, joka asettaa yhden etnisen ryhmän muita korkeammalle.
Tapahtuipa alueliitosten kanssa mitä vain, niin palestiinalaisten maiden vieminen jatkuu, kotien tuhoaminen jatkuu, Gazan saarto jatkuu, kalastajien ampuminen jatkuu, pommitukset jatkuvat; eli apartheid jatkuu.
Ruotsilla oli aikoinaan pienestä koosta huolimatta merkittävä rooli Etelä-Afrikan apartheidin vastustamisessa. Nyt Suomella on mahdollisuus samaan. Hallituksella on tilaisuus toimia, sillä on keinoja toimia, kyse on vain siitä onko sillä rohkeutta toimia.