Israelin vaalitulosten toinen puoli

ICAHD Finlandin Miika Malisen vastine Keskipohjamaa-lehdessä Heikki Kankaan mielipidekirjoitukselle. Kirjoitus julkaistiin lyhennettynä ja alla kursiivilla merkatut osat jätettiin pois.

Heikki Kangas käsitteli artikkelissaan (Keskipohjanmaa 30.3.) Israelin helmikuisia vaaleja ja mainitsi toiveikkaasti uuden hallituksen mahdolliset rauhanneuvottelut palestiinalaisten kanssa. Rauhansopimuksen syntyminen ja kahden valtion ratkaisun toteutuminen kuitenkin vaikeutuu päivä päivältä. Se nimenomaan vaikuttaa olevan Israelin hallituksen ajaman politiikan tarkoitus.

Kangas ei mainitse palestiinalaisalueiden jatkuvasta laittomasta miehityksestä sanaakaan. Termiä “miehitys” ei myöskään koskaan käytetä Israelin valtavirtakeskustelussa eikä konfliktia esitetä miehittäjä-miehitetty asetelmana. Miehityksen alaisuudessa elävät palestiinalaiset pyritään pitämään poissa parrasvaloista. Vaalit keskittyivät sisäpolitiikkaan eikä miehityksen lopettaminen ollut yhdenkään puolueen asialistalla.

Israel jatkaa kansainvälisen oikeuden vastaisten siirtokuntien rakentamista Länsirannalle ennätyksellisen nopeaan tahtiin. Siirtokunnat, niiden tieverkosto ja Länsirannalle rakennettu muuri pilkkovat palestiinalaishallinnon alueet lukuisiksi pieniksi saarekkeiksi. Israelin armeijan läsnäolo yli 80 prosentilla Länsirantaa, pidätysoperaatiot, palestiinalaisperheiden talojen tuhoamiset ja siirtokuntalaisten hyökkäykset ovat keskeinen osa palestiinalaisalueiden vahvistuvaa miehitystä.

Kangas kuitenkin kirjoittaa rauhanneuvotteluihin olevan edellytyksiä. Valtavirrassa vaalien tulosta kuvailtiin keskustan ja maltillisuuden voittona, mutta jos tarkastelee hallitukseen päätyneiden ministereiden poliittisia näkemyksiä, kuva näyttää hyvin erilaiselta. Pääministeri Netanyahu rakentaa siirtokuntaa strategiselle E1-alueelle, katkoen Länsirannan kahtia. Israelin tuore asuntoministeri on avoimesti sanonut rakentavansa siirtokuntia estääkseen Palestiinan valtion synnyn. Uusi oikeusministeri on kertonut vastustavansa kansainvälistä oikeutta. Ulkoministerinä luultavasti jatkaa rasistisista kommenteistaan tunnettu Lieberman. Suuri osa tuoreista ministereistä on itse siirtokuntalaisia tai siirtokuntapolitiikan vahvoja tukijoita. Vanha kaava toistuu: 90-luvulla rauhanneuvottelujen aikana Israel kaksinkertaisti siirtokuntalaistensa määrän palestiinalaisalueilla ja vaikeutti kahden valtion ratkaisua entisestään.

Israelissa on toki toimittajia ja kansalaisjärjestöjä jotka eivät suostu yleistyvän oikeistolaisen ja kansallismielisen ilmapiirin vietäviksi. Muun muassa Amira Hass ja Gideon Levy kirjoittavat miehityksen realiteeteista viikoittain uhkailujen ja painostuksen alaisuudessakin. Hass kuvailee miehitystä seuraavasti: “Israel ahmii yhä enemmän palestiinalaisten maata, karkottaa, tuhoaa, pidättää, asettaa esteitä, jakaa ja takavarikoi. Samaan aikaan Yhdysvallat julistaa jatkuvasti, että Israelilla on oikeus puolustaa itseään, maksaa Israelille jotta se voi jatkaa tekojaan ja palestiinalaishallinnolle jotta se muistaisi alempiarvoisen asemansa ja pysyisi siinä,” (Haaretz 20.3.2013). Levy haluaa estää sellaisen tilanteen syntymisen, jossa israelilaiset voisivat sanoa hallituksensa toteuttaman politiikan tuhoisuudesta: “emme tienneet” (The Independent 24.9.2010).

Jeff Halper, israelilainen rauhanaktivisti ja entinen ehdokas Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi sanoo Israelin jatkavan toimiaan muiden maiden passiivisuuden turvin ja kannustaa siirtokuntien boikotointiin. Israelin parlamentin entinen puhemies ja Jewish Agencyn ja Maailman sionistijärjestön puheenjohtaja Avraham Burg kannustaa ulkopuolisten väliintuloon ja siirtokuntatuotteiden boikotointiin. “Israelille on kerrottava, että sitä ei voida kohdella “ainoana demokratiana Lähi-idässä” samalla, kun maa on myös viimeinen koloniaalinen miehittäjä läntisessä maailmassa.” (Helsingin Sanomat 5.6.2012).

Monet asiantuntijat ja vaikuttajat maailmalla ovat yhtyneet näihin vaatimuksiin. Tähän kasvavaan joukkoon lukeutuu Nobelin rauhanpalkinnon voittajia kuten Etelä-Afrikan piispa Desmond Tutu ja presidentti Martti Ahtisaari. YK:n ihmisoikeusneuvosto on hyväksynyt useita päätöslauselmia siirtokuntia vastaan ja on kehottanut toimenpiteisiin niissä toimivia yrityksiä vastaan. EU:n edustustot miehitetyillä alueilla ovat ehdottaneet talouspakotteita siirtokuntatuotteille. Joukko Euroopan parlamentin edustajia on vaatinut EU:ta jäädyttämään Israelin kanssa solmitun assosiaatiosopimuksen, koska se perustuu ihmisoikeuksiin ja demokraattisten periaatteiden kunnioittamiselle, joita Israel on osoittanut laiminlyövänsä jatkuvasti.

EU ja kansainvälinen yhteisö on pitkään tyytynyt hampaattomiin varoitteluihin, mutta on aika siirtyä toimivaan painostukseen, jonka tavoitteena on miehityksen ja ihmisoikeusrikkomusten lopettaminen.

 

Vastaa

Siirry sivun alkuun