ICAHD Finlandin puheenjohtaja Syksy Räsänen piti tämän puheen mielenosoituksessa palestiinalaisten tueksi.
”Nämä hirmuteot ravistivat meitä kaikkia. Emme voi kääntää katsettamme näiden julmuuksien edessä.
Kun muistamme uhrit ja kunnioitamme heidän muistoaan, kansainvälisen yhteisön viestin täytyy olla selvä: nämä rikokset eivät jää rankaisematta.”
Näin puhui presidentti Sauli Niinistö Butšan joukkomurhasta, jonka Venäjä teki miehitetyssä Ukrainassa.
Israel on kahdessa viikossa tehnyt miehitetyssä Gazassa yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan Butšaa – ehkä useammankin. Noin 4 000 kuolonuhrista noin 40% on lapsia.
Missä on Sauli Niinistö nyt? Vaatiiko hän Israelin johtoa oikeuden eteen? Tai edes Suomea lopettamaan asekaupat joka tukee Israelin armeijaa?
Hän on aivan oikein tuominnut Hamasin tekemän joukkomurhan Israelissa. Mutta eikö palestiinalaisten hengellä ole merkitystä?
Seitsemän YK:n korkea-arvoista riippumatonta asiantuntijaa sanoi toissapäivänä, että on rikos ihmisyyttä vastaan, kun Israel tuhoaa järjestelmällisesti siviilien koteja, ja estää heitä saamasta vettä, ruokaa ja sähköä. He myös varoittivat palestiinalaisiin kohdistuvan kansanmurhan riskistä. Tämä on näin korkean tason asiantuntijoilta poikkeuksellinen varoitus.
Ulkoministeri Elina Valtonen on kuvannut tilannetta seuraavasti: ”oikeustieteilijät voivat varmasti taittaa peistä [Israelin] vastatoimien lopullisesta suhteellisuudesta”.
Kun Israel pyyhkii pois kymmeniä perheitä yksi toisensa jälkeen ja YK:n asiantuntijat varoittavat kansanmurhasta, tämä on se mitä Suomen hallituksella on sanottavana.
Jos hallitus kuuntelisi asiantuntijoita, ihmisoikeusjärjestöjä ja palestiinalaisia ja perustaisi politiikkansa kansainväliseen oikeuteen, se olisi lopettanut tukensa Israelin apartheidille vuosia sitten.
Sen sijaan Suomi on kasvattanut asekauppoja Israelin kanssa ja sallii Israelin siirtokuntien tuotteiden tuomisen Suomeen, vaikka se on laitonta.
Tilanne on sama, oli hallituksen koostumus mikä tahansa. Ainoastaan kansalaisten paine saa muutoksen aikaan.
Meidän pitää kirjoittaa poliitikoille, kirjoittaa sanomalehtiin, järjestää oman ammattikuntamme vetoomuksia, aktivoitua ammattiliitoissa – ja tulla mielenosoituksiin.
Loppu asekaupoille, loppu apartheidille ja kansanmurhan estäminen onnistuu vain kansalaisten aktivismin kautta.