ICAHD Finlandin Syksy Räsäsen puhe ”Näpit irti Gazasta!”-mielenosoituksessa Helsingissä 12.7.2014. Teksti saattaa hieman erota pidetystä puheesta.
Olen Syksy Räsänen, järjestön Israeli Committee Against House Demolitions, ICAHD, Suomen haarasta. ICAHD on Israelissa 1997 perustettu järjestö, joka vastustaa Israelin miehitystä ja apartheidia, ja työskentelee sen puolesta, että kaikkien Israelin/Palestiinan alueella asuvien yhtäläiset oikeudet toteutuisivat.
Mielenosoituskutsun mukaan ”[k]olmen israelilaisnuoren kuolemista on lähtenyt käyntiin järjetön kostonkierre” ja meidän pitäisi ”toivo[a], että rauhanprosessia jatketaan”.
Haluan sanoa, että kyseessä ei ole koston kierre, tapahtumat eivät johdu kolmen israelilaisen teinin murhasta ja että nk. rauhanprosessi on ollut eräs merkittävin este oikeudenmukaisen rauhan toteutumisen tiellä.
Olin viimeksi mielenosoituksessa puhumassa marraskuussa 2012, jolloin oli Israelin edellinen suurhyökkäys Gazaan. Kahdeksan päivän aikana Israel tappoi yli 160 palestiinalaista ja haavoitti yli tuhatta. Samassa ajassa raketti-iskut Gazasta tappoivat 6 ihmistä Israelissa. Aikaan saadun tulitaukosopimuksen mukaan Israel lopettaa kaikki hyökkäykset Gazaan, palestiinalaiset aseelliset ryhmät lopettavat kaikki hyökkäykset Gazasta Israeliin ja 24 tunnin kuluessa sovitaan Gazan kulkupisteiden avaamisesta.
Mitä tapahtui? Gazan saarto jatkui. On totta, että tilanne on tulitaukosopimusta seuranneena aikana ollut rauhallisempi kuin aiemmin, mutta pitää ymmärtää, mitä tämä ”rauhallisempi” tarkoittaa. Israel rikkoi tulitaukosopimusta pian sen solmimisen jälkeen. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana Israel hyökkäsi Gazaan yli sata kertaa, siis keskimäärin yli kerran päivässä. Israel muun muassa ampui maanviljelijöitä, hyökkäsi kalastajien kimppuun ja lähetti sotilaita Gazaan. Tämän kolmen kuukauden aikana Israel tappoi Gazassa 4 ihmistä ja haavoitti yli 90:tä. Tänä aikana Gazasta ammuttiin kaksi kranaatinheittimen ammusta Israeliin, jotka eivät aiheuttaneet vahinkoja. Tämän jälkeen palestiinalaiset ampuivat yhden raketin Israeliin, joka ei vahingoittanut ketään. Silloin uutisoitiin tulitauon rikkoutuneen.
Puolentoista vuoden aikana tulitaukosopimuksesta, toukokuun loppuun asti, Israel on hyökännyt Gazaan jatkuvasti, viikottain, ja tappanut yli 20 ihmistä, mukaan lukien useita siviilejä. Samana aikana Gazasta käsin on ammuttu kuoliaaksi yksi israelilainen, puolustusministeriön työntekijä, joka oli korjaamassa Gazan eristysmuuria. Raketteihin ei ole kuollut kukaan.
Tämä muuri on yksi osa Gazan laitonta saartoa, joka on tiukentunut. Juomaveden ja muiden elämälle välttämättömien asioiden suhteen on pahentunut niin paljon, että YK on varoittanut, että Gazasta on tulossa vuoteen 2020 mennessä elinkelvoton, siis kuuden vuoden kuluessa.
Jos rakettien, jotka eivät ole tappaneet ketään, takia olisi oikeutettua pommittaa Gazaa, tappaa yli sata ihmistä ja tuhota satoja rakennuksia, niin minkälaiseen tuhoon Gazan saarto ja tuho oikeuttaisi palestiinalaiset?
Kysymys on ilmeisen moraaliton ja siviileihin kohdistuvat tai umpimähkäiset hyökkäykset ovat kaikki tuomittavia, tekipä ne kuka tahansa. Mutta se on harhaanjohtava myös siksi, että kyseessä ei ole koston kierre, jossa raketteihin vastataan ohjuksilla joihin vastataan taas raketeilla. Kysymys on Israelin miehityksestä ja apartheid-järjestelmästä, joita voidaan ylläpitää vain väkivallalla.
Ennen kuin kolme siirtokuntalaisteiniä katosi viime kuussa, Israelin hallituksella oli ongelma. Palestiinalaiset puolueet Fatah ja Hamas olivat muodostaneet yhtenäishallituksen. Mitä yhtenäisempiä palestiinalaiset ovat ja mitä enemmän heillä on kansainvälistä tukea, sitä vaikeampi Israelin on ylläpitää miehitystä. Israelin hallitus tiesi alusta alkaen, että teinit oli luultavasti tapettu –se oli kuullut puhelun, jossa teinit kertovat olevansa kidnapattu, kuuluu ampumista, ja sanotaan ”saimme kolme”– ja sillä oli hyvä arvelu luultavista syyllisistä.
Mutta tilanne tarjosi erinomaisen mahdollisuuden hyökätä Hamasia ja palestiinalaisten kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Länsirannan mittava sotilasoperaatio ei rajoittunut vain teinien etsimiseen, eikä edes Hamasia vastaan, vaan sen kohteena olivat esimerkiksi myös yliopistot ja kulttuurijulkaisut. Israelin hallitus sanoi avoimesti, että operaatio menee teinien etsimistä pidemmälle, ja vaati kansainvälistä yhteisöä tuomitsemaan yhtenäishallituksen. Gazan pommitus on osa tätä operaatiota.
On oikein vaatia välitöntä tulitaukoa. Mutta tulitauko ei ole sama kuin rauha: niin kauan kuin Gazan saarto ja miehitys ja Länsirannan miehitys jatkuu, Palestiinassa ei ole rauhaa.
Mitä tulee niin kutsuttuun rauhanprosessiin, sen tarkoituksena ei ole ollut lopettaa miehitystä, vaan normalisoida se, tehdä se, että Israel hallitsee palestiinalaisten elämää hyväksytyksi asiantilaksi. Usein kysytään, miksi ei ole tullut rauhaa. Vastaus on yksinkertainen: israelilaisilla, vahvempana osapuolena, ei ole mitään syytä luopua valta-asemastaan. Jopa EU:n entinen ulkoministeri Javier Solana on todennut, että rauhanprosessilla ei ole enää mitään annettavaa. Se on loppunut eikä sen perään kannata haikailla.
Se mitä tarvitaan, ei ole lisää päämäärättömiä neuvotteluita, vaan Israelin painostamista, jotta sillä olisi syy lopettaa miehitys, purkaa apartheid-järjestelmä, ja antaa demokraattiset oikeudet kaikille, kuten Etelä-Afrikassa tapahtui.
On syytä huomata, että EU ja Suomi eivät ole ulkopuolisia, vaan kanssasyyllisiä. Israelilla on läheisemmät suhteet EU:hun kuin millään muulla EU:n ulkopuolisella maalla. Suomi tukee Israelin sotateollisuutta asekaupoilla, jotka ovat jatkuneet tänäkin keväänä. Suomessa myydään esimerkiksi Ahavan ja SodaStreamin tuotteita, jotka on valmistettu siirtokunnissa. Miksi Suomeen saa tuoda tällaista oleellisesti varastettua tavaraa? Siirtokuntatuotteiden tuominen Suomeen pitäisi kieltää.
Suomen pitää lopettaa asekaupat Israelin kanssa. Helsingin kaupungin pitää lopettaa Veolian palveluiden käyttäminen – Veolia on osallinen Israelin laittomien siirtokuntien toimintaan. Helsingin yliopiston pitää lopettaa G4S:n palveluiden käyttäminen – G4S on toimittanut turvallisuusjärjestelmiä Israelin vankiloihin ja kuulustelukeskuksiin, joissa kidutetaan ihmisiä, joskus kuoliaaksi asti.
Keskiviikkona, pommien pudotessa Gazaan, tuli kuluneeksi kymmenen vuotta YK:n Kansainvälisen tuomioistuimen lausunnosta, jonka mukaan Israelin siirtokunnat ovat laittomia ja Länsirannalle rakentama muuri on laiton ja pitää purkaa, ja valtioiden tulisi toimia sen eteen, että näin tapahtuisi.
Viimein, hitaasti ja vastahakoisesti, EU ja Suomi ovat liikkuneet Israelin painostamisen suuntaan.
Vuosi sitten EU kielsi instituutioiltaan Israelin laittomissa siirtokunnissa tapahtuvan toiminnan tukemisen, ja viime viikolla Suomen hallitus varoitti liiketoiminnasta siirtokunnissa. Vaikka Netanjahu ei halua sitä myöntää, ainoa asia joka lopettaa tämän hyökkäyksen Gazaan on kansainvälinen painostus. Ainoa asia, joka siihen johtaa on se, että kansalaisyhteisö –kuten me, jotka olemme täällä tänään osoittamassa mieltämme– toimii. EU ja Suomi ovat ottaneet askeleita vain siksi, että kansalaisyhteisö on sitä vaatinut, emmekä me lopeta, ennen kuin Israelin miehitys ja apartheid ovat ohi.