Suomen ja Israelin vaiettu asekauppa

ICAHD Finlandin tekemä tutkimus, jonka pohjalta mm. Taloussanomat julkaisi artikkelin 1.4.2010.

 

 

Israelilaissotilaita tarkistuspisteellä palestiinalaiskaupunki Hebronissa elokuussa 2009. Suomen kytkökset Israelin sotarikoksiin osallistuviin aseyhtiöihin ovat herättäneet laajaa arvostelua. Kuva: Meeri Koutaniemi

 

 

Suomen puolustusvoimat ja suomalaiset aseyhtiöt käyvät laajamittaista asekauppaa kahden israelilaisen asevalmistajan, Elbit Systemsin ja Rafael Advanced Defence Systemsin kanssa. Rafael Advanced Defense Systems, Elbit Systems ja sen tytäryhtiö Tadiran Communications ovat vuosikymmenien ajan tuottaneet asekalustoa ja -teknologiaa, jota Israelin asevoimat on käyttänyt sotarikoksiin.[1]

_____
Israelin hyökkäyksestä Gazaan on kulunut vuosi. [2] [3] Kaistaleen tuhonneen 22 päivää kestäneen hyökkäyksen jälkeen Suomi oli ensimmäisiä valtioita, jotka lähettivät delegaationsa Israeliin. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.), kansanedustaja Eero Heinäluoman (sd.) ja silloisen kansanedustajan, nykyisen Vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen Israeliin maaliskuussa 2009 tekemällä vierailulla sovittiin muun muassa asekaupan jatkamisesta.[4] [5]

Elbit Systems (Elbit) on Israelin suurin ja Rafael Advanced Systems (Rafael) kolmanneksi suurin asevalmistaja.[6] Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin sekä Suomen kytköksiä Elbitiin ja Rafaeliin että näiden yhtiöiden osallisuutta Israelin Libanonissa vuonna 2006 ja Gazassa vuosi sitten tekemiin sotarikoksiin.

Elbitin valmistamia aseita ja laitteistoja käytetään jatkuvasti ja harkitusti siviileihin kohdistetuissa iskuissa, ja yhtiön tuottamaa elektroniikkaa on asennettu Länsirannan rajojen sisälle rakennettuun muuriin.[7] Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi muurin laittomaksi vuonna 2004.[8] Suomi osti Elbitiltä viime elokuussa asevoimien käyttöön suunniteltua elektroniikkaa 17 miljoonalla eurolla.[9]

Elbit solmi vuonna 2007 sopimuksen Israelin armeijan kanssa laserohjattavista Lizard-pommeista.[10] Laserohjattavien pommien osia on löydetty Israelin ilmavoimien hyökkäysten jäljiltä joka puolelta Gazaa, muun muassa koulujen leikkipihoilta, sairaaloista ja kodeista[11], mikä on todiste niiden laajasta käytöstä siviilejä vastaan. Elbitin miehittämättömiä lentokoneita käytettiin sotilastehtävissä Gazassa jo ennen vuotta 2006.[12]Niitä käytettiin myös Gazan siviiliyhteiskunnan tuhoamiseen vuosi sitten, mihin palataan alempana.

Elbit kuvailee Hermes-lentokoneitaan Israelin armeijan “selkärangaksi”[13] ja myöntää niiden olleen keskeisiä operaatioissa Gazassa ja Libanonissa vuonna 2006.[14] Libanonin vuoden 2006 sodassa kuoli noin 860 libanonilaista ja 40 israelilaista siviiliä.[15] [16] UNICEF arvioi lähes kolmasosan kaikista sodan uhreista olleen alle 13-vuotiaita.[17]

Human Rights Watchin (HRW) vuoden 2006 Libanonin sotaa käsittelevän raportin mukaan kuusi tai seitsemän kuoli ja ainakin 32 haavoittui Israelin miehittämättömän lentokoneen ammuttua ohjuksella UNIFIL:n miehistönkuljetusautojen saattamaa autokulkuetta.[18]Samassa raportissa kerrotaan miehittämättömien lentokoneiden tulittaneen sodan aikana toistuvasti siviilejä, jotka poistuivat suojapaikoistaan hakemaan ruokaa tai vettä.[19]Miehittämättömistä lentokoneista laukaistuilla ohjuksilla surmattiin myös kyläläisiä, jotka yrittivät kaivaa eloonjääneitä soran alta.[20]

Israel käytti ohjuksilla varustettuja Hermes- ja Heron-lentokoneita myös 27.12.2008 aloitetussa hyökkäyksessä Gazaan.[21] Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Israelin asevoimien miehittämättömästä lentokoneesta laukaistulla ohjuksella ammuttiin UNRWA:n toimiston vieressä bussia odottavia opiskelijoita. Iskussa kuoli yhdeksän opiskelijaa ja kolme muuta siviiliä. Israel ei ole esittänyt perusteluita sille, miksi iskun kohteena oli ryhmä siviilejä Gazan keskustan ruuhkaisella pääkadulla. Israelin asevoimat surmasi 5.1.2009 kolme siviiliä ampumalla miehittämättömästä lentokoneesta ohjuksen YK:n ylläpitämään Asman kouluun. Koulua käytettiin tapahtumahetkellä 400 kodittoman tilapäisasuntona, siinä oli valaistut merkit ja YK oli etukäteen toimittanut Israelin asevoimille koulun tarkat GPS-koordinaatit.[22] [23] Hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä, ennen maajoukkojen saapumista Gazaan, Israelin asevoimat tappoi miehittämättömistä lentokoneista ammutuilla ohjuksilla vähintään kuusi talojen katoilla leikkinyttä lasta.[24]

Lapsi- ja muiden siviilisurmien lukumäärä ylittää ohjusten virhemarginaalin monikymmenkertaisesti. Kauko-ohjattavista, miehittämättömistä lentokoneista laukaistavien laserohjattavien ohjusten osumatarkkuus on huomattava.[25] Lentokoneissa käytettävien infrapunakameroiden avulla kohteesta on helppo erottaa jopa vaatetuksen yksityiskohtia vuorokaudenajasta riippumatta. Ohjuksissa on myös kamerat, joista kohdetta tarkastellaan laukaisun jälkeen. Lentokonetta ja siitä laukaistua ohjusta ohjaavalla sotilaalla on vahinkolaukauksen tai minkä tahansa strategisen virhelaskelman sattuessa mahdollisuus suunnata ohjus poispäin kohteesta vielä viimeisillä osumaa edeltävillä sekunneilla. [26]

Israel teki iskut miehittämättömistä lentokoneista tarkoituksellisesti Gazan hyökkäyksen aikana.[27] [28] Israelilainen ihmisoikeusjärjestö B’Tselem sanoo kaiken kaikkiaan 87 siviilin kuolleen yli 40:ssä miehittämättömillä lentokoneilla tehdyssä iskussa Gazan tuhoamisen yhteydessä. [29] HRW ilmaisee johtopäätöksensä Gazassa tekemistään tutkimuksista seuraavasti: ”- – miehittämättömät lentokoneet – aivan kuten tarkkuuskiväärit – säästävät siviilejä vain silloin kun niitä käyttävät niin haluavat.”[30]

Uhrien ruumiista poistettuja pieniä metallikuutioita ja hyökkäysalueelta löydettyjä ohjusten kappaleita analysoitiin myöhemmin Norjan Energiateknologian instituutissa Oslossa. Analyysin mukaan “iskuissa käytetty ase oli kauko-ohjattava panssarintorjuntaohjus”, joka oli “kaikkein todennäköisimmin Spike-ohjus.”[31] Israel tulitti Spike-ohjuksilla myös kahta Punaisen ristin ambulanssia haavoittaen yhdeksää siviiliä Libanonin sodassa vuonna 2006.[32] [33] Israelin puolustusvoimien Spike-panssarintorjuntaohjukset valmistaa Rafael, jolle suomalainen Insta DefSec Oy on myynyt ohjuksissa käytettävää teknologiaa. Kauppojen ansiosta Suomi nousi Israelin toiseksi suurimmaksi ohjusteknologian toimittajaksi heti Yhdysvaltojen jälkeen. [34] [35] [36] Vuosina 2000 ja 2001 puolustusministeriö osti Rafaelin osittain omistamalta yrityskonsortiolta keskipitkän matkan ohjuksia 37 miljoonan euron arvosta. Näitä ohjuksia on alettu äskettäin huollattaa Rafaelin valvonnassa Israelissa. [37]Lisäksi suomalainen puolustusteollisuuskonserni Patria Oyj ja Rafael ovat tehneet yhteisiä tuotetestejä Suomessa. [38]

Israelin Libanonissa ja Gazassa siviiliväestöä vastaan käyttämiä Elbitin miehittämättömiä lentokoneita on myyty ympäri maailmaa. Yhdysvallat on käyttänyt niitä Irakin ja Afganistanin sodissa[39], joissa Yhdysvaltojen epäillään syyllistyneen toistuviin sotarikoksiin.[40] Myös Rafaelin valmistamia panssaroituja ajoneuvoja on käytetty etulinjassa Irakin ja Afganistanin sodissa jo vuosien ajan.[41] Elbit ja Rafael ovat Yhdysvaltojen armeijan pitkäaikaisia kauppakumppaneita. Elbit myi joulukuussa 2005 hävittäjäteknologiaa Kolumbiaan.[42] Useat ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet sotilaallisen yhteistyön Kolumbian kanssa[43] [44], koska siviileihin kohdistuvat laittomat likvidoinnit ja räikeät ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat maassa.

Yksi Elbitin tytäryhtiöistä on entinen konglomeraatti Tadiran Communications, joka on Israelin asevoimien viestijoukkojen suurin viestintäjärjestelmien toimittaja.[45] Ennen fuusiotaan Elbitin kanssa Tadiran Communications muun muassa avusti Guatemalan hallitusta sotarikoksissa, jotka lähentelivät kansanmurhalukemia.[46]

Vuoden 2009 elokuussa Suomen puolustusministeriö solmi Tadiranin kanssa 17 miljoonan euron sopimuksen. Elbitin omistama Tadiran myi Suomen puolustusvoimille viestintäjärjestelmiä, jotka tuodaan Suomeen vuoteen 2012 mennessä.[47]Puolustusministeriö teki hankintapäätöksensä samoihin aikoihin, kun Norja katkaisi julkisesti kytköksensä Elbitiin, koska katsoi Elbitin osallistuvan kansainvälistä lakia rikkoviin toimiin.[48]Tadiran markkinoi tuotteitaan sillä, että yhtiö onnistuu “hyötymään välittömästi taisteluissa saaduista tuloksista” ja voi näin “hioa teknologiansa täydellisyyteen asti” toimimalla “käsi kädessä” Israelin armeijan kanssa.[49]

Suomen puolustusministeriön julkaisemassa loppuraportissa arvioidaan Suomen perinteisen puolustusteollisuuden vuotuiseksi liikevaihdoksi 600 miljoonaa euroa.[50] Rafaelin liikevaihto on kaksi kertaa ja Elbitin kolme kertaa suurempi.[51] Israel on maailman militarisoiduimpia valtioita,[52] ja Elbit ja Rafael Israelin suurimpia yksityisiä aseyhtiöitä. Lisäämällä asekauppaa Elbitin ja Rafaelin kanssa Suomi paitsi tukee sotarikoksiin avoimesti osallistuvia yhtiöitä, myös vahvistaa niitä toimijoita, joille Israelin käymät sodat ja konfliktin jatkuminen ovat liiketoiminnan perusta.

Valtavalla enemmistöllä suomalaisista on hallituksensa politiikasta vaikutelma, jossa puolueettomuutta vaaliva ja rauhanprosessia tukeva Suomi pyrkii vahvistamaan kansainvälistä lakia Israelin valtion ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa.  Tämän artikkelin löydökset kumoavat edellä mainitun käsityksen. Suomen hallitukset, puolustusvoimat ja yksityisen sektorin aseyhtiöt puolustusministeriön luvalla ovat tietoisesti palkinneet Israelin uusilla asekaupoilla kerta toisensa jälkeen sen tekemistä sotarikoksista.


Yhdysvallat, jolle Elbit ja Rafael ovat myyneet tuotteitaan poikkeuksellisen paljon, pitää yhtiöiden kalustoja erityisen tärkeinä Irakissa ja Afganistanissa käymissään laittomissa sodissa (ks. lähteet 37 ja 39). Yhtiöt ovat lisäksi tukeneet Guatemalan ja Kolumbian hallitusten tekemiä räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia.

 

 

22 päivää kestäneen “operaatio Valetun lyijyn” aikana Israel tuhosi kaistaleen taloudellisen, poliittisen ja kulttuurillisen infrastruktuurin ja surmasi samalla noin 1 400 gazalaista, joista suurin osa oli siviilejä.  (Amnesty International: Operation ‘Cast Lead’: 22 days of death and destruction s. 6) Hyökkäyksessä kuoli 431 ja haavoittui 1 872 palestiinalaislasta (World Health Organizationin tiedote 4.2.2009) Hamasin ampumiin raketteihin kuoli kolme israelilaissiviiliä Gazan tuhoamisen yhteydessä (Amnesty International: Operation ‘Cast Lead’: 22 days of death and destruction s. 67).

Israelin hyökkäys Gazaan näyttää muuttaneen kansainvälisen yhteisön suhtautumista Israeliin. Vaikka Israel on aiemmin pommittanut siviilialueita moninkertaisesti voimakkaammin kuin vuosi sitten, Gazan kaistan tuhoaminen outoine piirteineen sai jopa monet Israelin vannoutuneet ja vaikutusvaltaiset tukijat sanoutumaan irti vanhoista sitoumuksistaan. Yksi heistä oli kenties maailman arvostetuin oikeusoppinut, eteläafrikanjuutalainen Richard Goldstone. Goldstone, joka on aina ollut myötämielinen Israelin valtiolle, kertoi lokakuussa yhdysvaltalaismedia CNN:n haastattelussa tuntevansa “syvää rakkautta Israelia kohtaan” ja työskennelleensä Israelin hyväksi lukuisia kertoja (Arutz Sheva: Goldstone: ‘I love Israel, and as a Jew I Must Investigate It’) Goldstonen tytär sanoi Galatzin, Israelin puolustusministeriön rahoittaman ja Israelin asevoimien ylläpitämän radioaseman, haastattelussa rakastavansa Israelia “enemmän kuin perhettään, ystäviään tai mitään muuta”, ja että hänen isänsä on yhtä lailla “Israelia rakastava sionisti” (Jerusalem Post 16.9.2009: My Father is a Zionist, Loves Israel). Vuonna 1994 Goldstone nimitettiin YK:n turvallisuusneuvoston perustaman Jugoslavia-tuomioistuimen pääsyyttäjäksi, ja myöhemmin samana vuonna hän otti vastaan pääsyyttäjän toimen Ruanda-tuomioistuimessa. Tämän vuoden huhtikuussa Goldstone johti YK:n alaisuudessa tehtyä tutkimusprosessia, jossa selvitettiin Israelin ja Hamasin toimia Gazan tuhoamisen yhteydessä. Goldstone tuli Israel-mielisestä taustastaan huolimatta siihen johtopäätökseen, että Israel syyllistyi sotarikoksiin ja mahdollisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja että Israel tulee asettaa vastuuseen toimistaan.

Helsingin Sanomat (24.3.2009): Häkämies pyysi Israelilta selvitystä Gazan tapahtumista

Barlow, Nick (Helsinki Times, syyskuu 2009, s. 3): 17-million deal shows Finland’s arms trade hypocrisy

Rafael Advanced Defense Systems perustettiin vuonna 1948, jolloin Israelin valtio itsenäistyi. Vuonna 2008 Rafaelin liikevaihto oli 1 528 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Se oli liikevaihdoltaan maailman kolmanneksi suurin, kaikki tulonsa puolustusteollisuudesta saava yhtiö. Vuonna 1967 perustetun Elbit Systemsin liikevaihto oli toissa vuonna 2 638 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Defense News: Maailman 100 suurinta aseyhtiötä vuonna 2008

Jerusalem Post (3.9.2009):  Norway envoy summoned on divestment

Kansainvälinen tuomioistuin: Legal Consequences of the Construction of a Wall in the Occupied Palestinian Territory

Elbit Systemsin lehdistötiedote 18.8.2009 Suomalainen puolustusteollisuuskonserni Patria on lisäksi tehnyt tuotekehittelyä Elbitin kanssa.

Elbit Systemsin lehdistötiedote 30.9.2007

Amnesty International (helmikuu 2009) Fuelling conflict: Foreign arms supplies to Israel/Gaza

Amnesty Internationalin uutinen 9.1.2009

Elbitin toimitusjohtaja Joseph Acherman kertoo, että “Elbit Systems on edelläkävijä miehittämättömien lentokoneiden alalla. Laitteemme ovat olleet Israelin puolustusvoimien miehittämättömillä lentokoneilla tehtävien operaatioiden selkäranka yli kymmenen vuoden ajan.” Flightglobal: PARIS AIR SHOW: Face the facts with Elbit’s Joseph Ackerman

Elbit Systemsin lehdistötiedote, 12.11.2007. “Viimeaikaisessa Libanonin sodassa sen [Elbitin] miehittämättömät lentokoneet tekivät useita taistelulentoja todistaen tehokkuutensa suoriutumalla tehtävistä vaikuttavin tuloksin ja saavuttaen tavoitteensa.” On winged heels: Hermes flies high as UAVs play a bigger part in operations, Jane’s International Defence Review, 1 November 2007

HRW (syyskuu 2007): Why they died, s.79

BBC (6.9.2007): Israel accused over Lebanon war

UNICEF (9.8.2006): The humanitarian challenge in Lebanon

HRW (syyskuu 2007): Why They Died,  s.163

Ibid. s.69

Ibid. s.90

HRW (30.6.2009): Precisely wrong – II. What are drones?

HRW (30.6.2009): Precisely wrong – I. Overview

The Guardian (23.3.2009): Cut to pieces: the Palestinian family drinking tea in their Gaza City courtyard. Tammikuun 16. päivänä gazalainen perheenisä Mournir Al-Jarah oli nauttimassa teetä sukulaistensa kanssa kotitalonsa puutarhassa, kun miehittämätön lentokone lensi yli. Hän käväisi sisällä ja palatessaan näki tulisen pallon putoavan taivaalta. Lentokoneesta laukaistu ohjus tappoi Mournirin siskon, siskon aviomiehen ja neljä lasta. “Ette voi kuvitella sitä näkyä: perhe istumassa yhdessä ja yhtäkkiä he silpoutuivat palasiksi. Löysimme katolta vielä seuraavanakin päivänä raajoja ja ruumiinosia, kuten jalkoja ja käsiä”, Mournir sanoo.

HRW ei löytänyt ”mitään näyttöä surmattujen lasten osallisuudesta väkivaltaisuuksiin”. Iskujen kohteiksi joutuneilla katoilla tai niiden läheisyydessä ei ollut aseellista toimintaa.HRW (30.6.2009): Precisely wrong – I. Overview

The Guardian (23.3.2009): Gaza war crimes investigation: Israeli drones

HRW (30.6.2009): Precisely wrong – II. What are drones?

HRW (30.6.2009): Precisely wrong – I. Overview

Amnesty International muotoilee tämän seuraavasti: “Nämä huipputarkat asejärjestelmät näyttävät kohteidensa pienimmätkin yksityiskohdat, ja niillä voidaan osua suurella nopeudella liikkuviin ajoneuvoihin. Kysymys siitä, miksi aseilla tapettiin niin paljon lapsia ja muita siviilejä, jää häiritsevästi avoimeksi.” Amnesty International: Operation ‘Cast Lead’: 22 days of death and destruction, s. 1

Haaretz: Rights group: IDF didn’t verify air strike targets in Gaza conflict 30.6.2009

HRW (30.6.2009): Precisely wrong – I. Overview

Institute for Energy Technology (30.3.2009): “Memo 20e/2009″

HRW (2007): Why they died, s. 158

HRW (30.6.2009): Precisely wrong – II. What are drones?

Amnesty International (helmikuu 2009): Fuelling conflict: Foreign arms supplies to Israel/Gaza

Rafaelin logossa käytetään mottoa: “Smart and to the point”.

Puolustusministeriön käsityksen mukaan Israelin armeija ei käytä Suomesta lähetettyjä osia.

Pykälä, Jarmo (Kansan uutiset): Suomi jatkaa aseteollisuusyhteistyötä Israelin kanssa

SUOMEN JA ISRAELIN ASEKAUPPA 1950-2009”, Safer Globe Finland: Taustapaperi 1,  (Jarmo Pykälä, Jyväskylä 2010)

Ibid.

Haaretz (19.3.2007): Elbit Systems: Israeli-made drones in action in Iraq, Afghanistan

Parker, Karen (10.10.2006): War Crimes Committed by the United States in Iraq and Mechanisms for Accountability

Business Week (5.11.2009): Rafael Advanced Defense Wins $20 Million Contract with General Dynamics

[42] Elbit Systemsin lehdistötiedote 26.7.2006

HRW (26.6.2009):  Colombia: Obama Should Press Uribe on Rights.

Amnesty International USA: US Military Aid to Colombia

The Israel Export & International Cooperation Institute:  Tadiran Communications Ltd.

Guatemalan Totuuskommission (eng. Truth and Reconciliation Commission taiHistorical Clarification Commission) mukaan Guatemalan valtio tähtäsi toimillaan kansanmurhaan. Noin 200 000 guatemalalaista, joista 83 % oli maya-intiaaneja, kuoli Väli-Amerikan verisimmässä, vuosikymmeniä jatkuneessa sisällissodassa. Asevoimien surmaamien guatemalalaisten osuus kuolleiden kokonaismäärästä oli 93 %. (Guatemala Memory of Silence, Report of the Comission for Historical Clarification Conclusions and Recommendations)Washington Reportin mukaan Guatemalan hallituksen toimeenpanemien raakuuksien aikana Tadiran asensi tiedusteluelektroniikkaa Guatemalan asevoimien käyttöön. Tadiranin laitteistoja käytettiin kuolemanpataljoonien uhrien valitsemiseen ja paikantamiseen.Lisäksi Tadiran perusti Guatemalan armeijalle koulutuskeskuksen, jossa opetettiin elektroniikan käyttöä. (Washington Report, tammikuu 1987,  s. 4-5): Israeli Arms Sales to Central America: An Overview

Elbit Systemsin lehdistötiedote (18.8.2009)

The Jerusalem Post (3.9.2009): Norway envoy summoned on divestment

Tadiran Communicationsin profiilikuvaus

Puolustusministeriön julkaisema loppuraportti Puolustus- ja turvallisuusteollisuusstrategia

Defense News: Top 100 for 2008

Israelin ja länsimaailman arvostetuimpiin sotahistorioitsijoihin kuuluva Martin van Creveld kirjoittaa: “Israelin puolustusvoimien asema Israelin yhteiskunnan silmissä.. on verrattavissa ainoastaan asevoimien statukseen Saksassa vuosina 1871 – 1945 – jos siihenkään.” The Sword and the Olive: A critical history of the Israeli defense force (New York: 1998) p. 123

Siirry sivun alkuun