Sumudin kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille

Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry on tehnyt kantelun ministeri Ville Tavion päätöksestä lopettaa Suomen rahoitus YK:n avustusjärjestö UNRWA:lle. Alla tiedote kokonaisuudessaan. Sumudin tiedotteen voi lukea tästä.

Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille
6.2.2024

Avustusjärjestö UNRWA:n rahoituksen keskeyttämispäätöksen lainmukaisuus

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio ilmoitti[1] 27.1.2024 päättäneensä katkaista Suomen rahoituksen YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA:lle. Perusteeksi hän esitti Israelin viranomaisten väitteet, joiden mukaan 12 UNRWA:n työntekijää olisi osallistunut palestiinalaisten aseellisten järjestöjen hyökkäykseen Gazan kaistalta Miehitetyiltä palestiinalaisalueilta Israeliin 7. lokakuuta 2023. Israel ei tiettävästi ollut esittänyt väitteidensä tueksi mitään todisteita. Tavio on kertonut[2], että hän oli kuullut UNRWA:a koskevista väitteistä vain puolitoista tuntia ennen päätöksen tekemistä. Hän ei kuvauksensa perusteella ollut nähnyt mitään todisteita väitteiden tueksi eikä pyytänyt selvitystä siitä.

Rahoituksen keskeyttämisestä UNRWA:lle ei ole EU:n eikä YK:n päätöstä. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell on vahvistanut[3], että EU jatkaa rahoitusta. Borrellin mukaan rahoituksen keskeyttäminen olisi ”kollektiivinen rangaistus” palestiinalaisia kohtaan, ja hän on korostanut rahoituksen jatkamisen tärkeyttä. EU:n jäsenmailla ei ole asiasta yhteistä linjaa. Jotkut EU-maat ovat keskeyttäneet rahoituksen, mutta ainakin Belgia, Espanja, Irlanti ja Tanska jatkavat rahoitusta. Pohjoismaista myös Norja jatkaa rahoitusta. YK:n pääsihteeri António Guterres on[4] ”voimakkaasti vedonnut” avun lopettaneisiin hallituksiin, jotta ne harkitsisivat uudelleen ja varmistaisivat UNRWA:n tuen jatkumisen. Borrell on sanonut[5] ”tukevansa täysin” Guterresin kantaa.

Päivää ennen ministeri Tavion päätöstä rahoituksen keskeyttämisestä, 26.1.2024, YK:n Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) antoi väliaikaispäätöksensä[6] Israelia koskevassa oikeusjutussa. ICJ on YK:n korkein oikeudellinen elin. Etelä-Afrikka on tuomioistuimessa syyttänyt Israelia palestiinalaisten kansanmurhasta Gazassa. ICJ totesi päätöksessään, että on uskottavaa, että Israel syyllistyy kansanmurhaan Gazassa, ja että on ”todellinen ja välitön riski”, että Israel rikkoo Gazan palestiinalaisten oikeutta olla tulematta tapetuksi kansanmurhassa.

Kantelumme koskee sitä, 1) ylittikö ministeri Tavio valtuutensa tehdessään päätöksen yksin ja ilman selvitystä, ja 2) rikkoiko ministeri Tavion päätös Suomen valtion kansainvälisen oikeuden mukaista velvollisuutta estää kansanmurhaa ja olla osallistumatta kansanmurhaan.

1. Rikkoiko ministeri Tavion päätös Suomen valtion velvollisuutta estää kansanmurha ja olla osallistumatta kansanmurhaan

ICJ:n päätöksen mukaan Israelin sotilasoperaatio ”on johtanut suureen määrään kuolemia ja haavoittumisia, sekä valtavaan kotien tuhoamiseen, suurimman osan väestöstä pakkosiirtoon, ja laajaan vahinkoon siviili-infrastruktuurille”. ICJ totesi päätöksessään, että ”tuoreiden tietojen mukaan 25 700 palestiinalaista on tapettu, yli 63 000 haavoittumista on raportoitu, yli 360 000 asumisyksikköä on tuhottu tai osittain vahingoitettu ja noin 1,7 miljoonaa ihmistä on joutunut maansisäiseen pakolaisuuteen. Palestiinalaisilta Gazan kaistalla on evätty pääsy veteen, ruokaan, sähköön ja muihin elämän välttämättömyyksiin, sekä lääketieteelliseen hoitoon ja lääketarpeisiin.”

ICJ totesi, että “tällä hetkellä monilla Gazan kaistan palestiinalaisilla ei ole mahdollisuutta saada peruselintarvikkeita, juomavettä, sähköä, välttämättömiä lääkkeitä tai lämmitystä”. Siksi tuomioistuin katsoi, että “katastrofaalinen humanitaarinen tilanne Gazan alueella on vakavassa vaarassa pahentua entisestään ennen kuin tuomioistuin antaa lopullisen tuomionsa”.

ICJ viittasi päätöksessään myös Israelin päättäjien dehumanisoivaan kielenkäyttöön, mikä voi sen mukaan osoittaa tarkoituksellista pyrkimystä kokonaisen väestönosan tuhoamiseen.

Tämän takia ICJ piti uskottavana, että Israel syyllistyy kansanmurhaan Gazassa, ja totesi, että on ”todellinen ja välitön riski”, että Israel rikkoo Gazan palestiinalaisten oikeutta olla tulematta tapetuiksi kansanmurhassa Siksi se määräsi Israelille väliaikaisia toimenpiteitä. ICJ:n päätös ja määräykset väliaikaisista toimenpiteistä ovat oikeudellisesti sitovia. ICJ vaati väliaikaispäätöksessään muun muassa sitä, että Israel sallii humanitaarisen avun toimittamisen Gazan kaistalle. ICJ myös mainitsi päätöksen kohdassa 41 sen, että kaikilla YK:n kansanmurhayleissopimuksen osapuolilla on oikeudellinen vastuu estää kansanmurhan rikosta.

Suomi on ratifioinut kansanmurhayleissopimuksen, ja se on otettu osaksi Suomen lakia nimellä nimellä yleissopimus joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi[7]. Joukkotuhonta lukeutuu ns. erga omnes-rikkomuksiin. Kuten ICJ on päätöksessään[8] Legal Consequences of the Construction of the Wall in the Occupied Palestinian Territory todennut, kaikilla valtioilla on velvollisuus olla hyväksymättä erga omnes -velvoitteiden loukkauksia, pidättäytyä auttamasta niiden toteuttamista sekä pyrittävä varmistamaan, että niihin syyllistynyt valtio alkaa noudattaa kansainvälistä oikeutta. Yleissopimuksen mukaan myös osallisuus kansanmurhaan on rankaistava teko.

Marraskuun 11. päivä 2023 joukko YK:n riippumattomia asiantuntijoita ilmaisi[9] “syvän huolestuneisuutensa” “kansainvälisen järjestelmän epäonnistumisesta mobilisoitua estääkseen kansanmurhan” palestiinalaisia kohtaan. He kehottivat valtioita “tekemään kaikkensa välittömästi palestiinalaisten kansanmurhan riskin lopettamiseksi”. YK:n rotusyrjinnän poistamista valvova komitea CERD, toimiessaan varhaisen varoituksen ja kiireellisen toiminnan menettelyn mukaisesti, muistutti[10] 21.12.2023 kaikkia kansanmurhayleissopimuksen osapuolia niiden velvollisuudesta estää kansanmurha.

Tammikuun 16. päivä joukko YK:n riippumattomia erikoisraportoijia totesi[11], että Gazassa on meneillään kansanmurha, missä ”Israel ei ainoastaan tapa ja aiheuta peruuttamatonta vahinkoa palestiinalaisille siviileille summittaisilla pommituksillaan, se myös tietoisesti ja tarkoituksellisesti saa aikaan tautien laajaa leviämistä, pitkittynyttä aliravitsemusta, dehydraatiota ja nälkään nääntymistä tuhoamalla siviili-infrastruktuuria”. He totesivat, että ”apua pitää toimittaa gazalaisille välittömästi ja ilman mitään esteitä nälkään nääntymisen estämiseksi”.

Tammikuun 22. päivä Suomen ulkoministeri Elina Valtonen totesi[12] EU:n ulkoministerien kokouksessa ja sitä seuranneessa tiedotustilaisuudessa, että ”lyhyellä tähtäimellä on äärimmäisen tärkeä, että tähän täysin käsittämättömään siviilien kärsimykseen Gazassa puututaan”, ja että “apua on saatava perille nyt, mitä tahansa se edellyttääkin”. Hänen mukaansa Gazassa “on ihmisten kärsimys sillä tasolla, että peruselintarvikkeista ja vedestä on niin huutava pula, että ihmiset ovat janokuoleman ja nälkäkuoleman lähellä”. Hän totesi, että “näin [ei] voida missään nimessä jatkaa”, ja että “aputoimituksia on saatava perille”.

Etelä-Afrikka siteerasi kanteessaan[13], jonka todistusaineistoon ICJ perusti 26.1. antamansa päätöksen, UNRWA:n johtajaa jonka mukaan UNRWA on ”pääasiallinen avun toimittaja 2,2 miljoonalle ihmiselle Gazassa – toimittaja joka on romahduksen partaalla”. Hän totesi, että ”jos UNRWA romahtaa, myös humanitaarinen apu Gazassa romahtaa”.

Tammikuun 30. päivä joukko merkittäviä YK:n järjestöjä, mukaan lukien OCHA, OCHCR, UNDP, UNHCR, UNICEF, WFP ja WHO totesi[14], että UNRWA:n rahoituksen keskeyttämisellä on ”katastrofaalisia seurauksia”, ja että ”millään muulla taholla ei ole kapasiteettia tuoda Gazaan apua siinä mittakaavassa ja laajuudessa mitä 2,2 miljoonaa ihmistä Gazassa kiireellisesti tarvitsee”.

Tammikuun 31. päivä Lemkin-instituutti kansanmurhan estämiseksi, joka on nimetty kansanmurhan käsitteen kehittäneen Raphael Lemkinin mukaan, totesi[15] että päätös jäädyttää UNRWA:n rahoitus ”edustaa useiden maiden siirtymää mahdollisesta osallisuudesta kansanmurhaan suoraan osallistumiseen tahallisesti aikaansaatuun nälänhätään”. Instituutin mukaan se on ”hyökkäys sitä kohtaan, mitä on jäljellä henkilökohtaisesta turvallisuudesta, vapaudesta, terveydestä ja ihmisarvosta Palestiinassa”. Instituutin mukaan päätös, jos sitä ei peruta, rikkoo sekä ICJ:n päätöstä että kansanmurhayleissopimuksen valtioille asettamia velvollisuuksia.

Helmikuun 1. päivä Josep Borrell totesi[16], että UNRWA:n toiminta Gazassa ei voi loppua, koska ”muuten sadat tuhannet ihmiset menehtyvät”. Hän totesi, että ”jos leikkaat rahoitusta UNRWA:lta, rankaiset koko palestiinalaista kansaa”. Borrell jatkoi, että ”UNRWA:lle ei ole vaihtoehtoa”, jos ”haluat pitää nämä ihmiset hengissä”.

Helmikuun 2. päivä iso joukko riippumattomia YK:n asiantuntijoita ilmaisi[17] ”syvän huolensa” joidenkin valtioiden päätöksestä lopettaa rahoitus UNRWA:lle. Suomi mainittiin yhtenä näistä valtioista. He totesivat, että vaikka syytökset UNRWA:n joitakin työntekijöitä kohtaan todistettaisiin, se ei olisi peruste ”kollektiivisesti rankaista” järjestöä. Heidän mukaansa päätökset rahoituksen lopettamisesta ovat ”räikeän suhteettomia” ja vastoin valtioiden velvoitteita. He totesivat, että ”valtioiden tulee välttää oikeudellisia seuraamuksia siitä, että ne auttaisivat ja tukisivat kansanmurhaa, tai mahdollisesti tulisivat osalliseksi kansanmurhaan”. Heidän mukaansa ”valtioiden täytyy tehdä kaikki voitavansa välttääkseen kansainvälisen oikeuden vakavia rikkomuksia, mukaan lukien kansanmurhaa – ja tämä edellyttää jatkuvaa kansainvälistä tukea UNRWA:n elintärkeille humanitaarisille palveluille”.

Ottaen huomioon ICJ:n välipäätöksen, Etelä-Afrikan esittämän vahvan todistusaineiston johon se perustuu, riippumattomien asiantuntijoiden ja YK:n järjestöjen sekä Josep Borrellin lausunnot, on vakavia syitä epäillä, että päätös Gazaan annettavan avun lopettamisesta keskeyttämällä UNRWA:n rahoitus rikkoo Suomen valtion velvollisuutta estää kansanmurhaa ja olla osallistumatta kansanmurhaan.

2. Ylittikö ministeri Tavio valtuutensa

Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan[18] ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan on ”valmistelevasti käsiteltävä tärkeät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja muita Suomen suhteita ulkovaltoihin koskevat asiat, näihin liittyvät tärkeät sisäisen turvallisuuden asiat sekä tärkeät kokonaismaanpuolustusta koskevat asiat”.

Ministerin toiminnan arvioinnissa painoarvoa tulisi antaa suojeluvastuun toteuttamiselle, johon Suomi on ulkopolitiikassaan pitkään ja vahvasti sitoutunut. Suojeluvastuulla tarkoitetaan kullekin valtiolle erikseen ja kansainväliselle yhteisölle yhteisesti kuuluvaa vastuuta joukkomittaisten julmuusrikosten ehkäisemisestä, torjumisesta ja niihin puuttumisesta. Se perustuu YK:n jäsenvaltioiden vuonna 2005 tekemään poliittiseen sitoumukseen suojella siviilejä kansanmurhilta, rikoksilta ihmisyyttä vastaan, sotarikoksilta ja etnisiltä puhdistuksilta. Suojeluvastuun mukaan, mikäli valtio osoittautuu haluttomaksi tai kyvyttömäksi suoriutumaan vastuustaan kansanmurhan ehkäisemiseksi, kansainvälisen yhteisön toissijainen vastuu astuu voimaan.

ICJ:n painokas väliaikaispäätös, erityisesti sen kohta 41; Gazan olosuhteet; asiantuntijoiden, kansainvälisten järjestöjen, Suomen ulkoministeri Elina Valtosen, ja EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin lausunnot; sekä asiaan kohdistuva poikkeuksellinen kansainvälinen huomio osoittavat, että päätös UNRWA:n rahoituksen keskeyttämisestä on tärkeä ulkopoliittinen kysymys. Ministerivaliokunnan rooli korostuu entisestään kun huomioidaan suojeluvastuun merkitys Suomen ulkopolitiikassa.

Yllä esitettyjen seikkojen perusteella pyydämme valtioneuvoston oikeuskansleria tutkimaan, onko ministeri Ville Tavion päätös UNRWA:n rahoituksen keskeyttämisestä rikkonut Suomen velvollisuutta estää kansanmurha ja olla osallistumatta kansanmurhaan.

Samoin pyydämme valtioneuvoston oikeuskansleria tutkimaan, ylittikö ministeri Ville Tavio valtuutensa tehdessään päätöksen alle kahdessa tunnissa yksin ilman selvitystä, ilman todisteita UNRWA:a kohtaan esitetyistä väitteistä, ja viemättä asiaa ministerivaliokuntaan.

Helsingissä 6.2.2024

Noora Dadu                              Majed Abusalama         Syksy Räsänen
puheenjohtaja                          varapuheenjohtaja        varapuheenjohtaja

Sumud – Suomen Palestiina-verkosto ry


[1] https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010149622.html

[2] https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010195737.html

[3] https://www.eeas.europa.eu/eeas/special-european-council-press-remarks-high-representative-josep-borrell-upon-arrival-0_en

[4] https://news.un.org/en/story/2024/01/1145987

[5] https://www.eeas.europa.eu/eeas/special-european-council-press-remarks-high-representative-josep-borrell-upon-arrival-0_en

[6] https://www.icj-cij.org/sites/default/files/case-related/192/192-20240126-ord-01-00-en.pdf

[7] https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1960/19600005/19600005_2

[8] https://www.icj-cij.org/case/131

[9] https://www.ohchr.org/en/press-releases/2023/11/gaza-un-experts-call-international-community-prevent-genocide-against

[10] https://www.ohchr.org/en/press-releases/2023/12/gaza-strip-states-are-obliged-prevent-crimes-against-humanity-and-genocide

[11] https://www.ohchr.org/en/press-releases/2024/01/over-one-hundred-days-war-israel-destroying-gazas-food-system-and

[12] https://www.verkkouutiset.fi/a/elina-valtonen-gazan-tilanteesta-nyt-riittaa-nain-ei-voida-jatkaa/

[13] https://www.icj-cij.org/sites/default/files/case-related/192/192-20231228-app-01-00-en.pdf

[14] https://www.unocha.org/news/heads-un-agencies-partners-we-cannot-abandon-people-gaza

[15] https://www.lemkininstitute.com/statements-new-page/statement-on-recent-threats-to-unrwa-and-the-shift-between-potential-complicity-and-direct-involvement-in-the-crime-of-genocide-against-palestinians-by-several-nations

[16] https://www.eeas.europa.eu/eeas/special-european-council-press-remarks-high-representative-josep-borrell-upon-arrival-0_en

[17] https://www.ohchr.org/en/press-releases/2024/02/states-must-reinstate-and-strengthen-support-unrwa-amid-unfolding-genocide

[18] https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030262

Siirry sivun alkuun