Mielipidekirjoitus julkaistiin Keskipohjanmaassa 26.7.2012 vastauksena toimittaja Heikki Kankaan kirjoitukselle (16.7. Keskipohjanmaa s.22, “Vesivarat hupenevat vuosi vuodelta”). Kirjoitus julkaistiin lyhennettynä, otsikossa sekä ICAHDista kertovassa osassa kirjoituksen lopussa oli pieniä lehden tekemiä muutoksia.
Heikki Kankaan kirjoitus Lähi-idän vesivaroista (16.7.) kääntää asiat päälaelleen. Yksityiskohtaisempi tarkastelu avaa kokonaistilannetta tyystin eri tavalla.
Kankaan lähteenä on Bar-Ilanin yliopistossa julkaistu professori Haim Gvirtzmanin teksti. Gvirtzman väittää muun muassa että palestiinalaiset käyttävät melkein yhtä paljon vettä kuin israelilaiset. Hän perustelee väitteensä muuttamalla tilastojen laskentaa. Hän esimerkiksi lukee miehitetyn Itä-Jerusalemin palestiinalaiset Israelin kansalaisiksi, minkä kautta israelilaisten keskimääräinen vedenkäyttö vähenee. Ihmisoikeusjärjestöjen kuten Amnesty Internationalin mukaan israelilaisen vedenkäyttö on neljä kertaa suurempaa kuin palestiinalaisen.
Kangas ei mainitse, että Israel jatkaa kansainvälisen oikeuden vastaisesti Länsirannan miehitystä ja Gazan kaistaleen saartamista. Strategiset 60% Länsirannasta (C-alue) on Israelin hallinnollisessa kontrollissa ja 82% (C- ja B-alue) sen sotilaallisessa kontrollissa. Monet vesivarat ovat näillä alueilla. Palestiinalaisten itsehallintoalueet on jaettu yli 200 erilliseen osaan, jotka ovat C-alueen, satojen tiesulkujen ja Länsirannalle rakennetun muurin saartamia. Erityisesti C-alueella Israel rajoittaa palestiinalaisten liikkuvuutta ja anastaa maa-alueita: Peace Now-järjestö raportoi Israelin nopeuttaneen ennätyksellisesti laittomien siirtokuntien rakentamista vuonna 2011, ja ICAHD-järjestö raportoi Israelin tuhoavan palestiinalaisten koteja kiihtyvällä tahdilla.
Israelin asettamat rajoitteet ovat estäneet kunnollisen vedenjakelujärjestelmän luomisen palestiinalaisalueille. Monimutkaisessa lupajärjestelmässä palestiinalaisten on hankittava kaikki vedenkäyttöluvat miehityksen viranomaisilta. Lupahakemukset evätään systemaattisesti ja vain harvoin poikkeuksin. Rajoitteet ihmisten ja tavaroiden liikkumiselle vaikeuttavat tilannetta ennestään.
Kansainvälisen oikeuden mukaan Länsirannan ja Gazan luonnonvarat kuuluvat palestiinalaisille. Israel on kuitenkin ottanut haltuunsa valtaosan Länsirannan vesilähteistä. Amnesty raportoi, että Israel käyttää yli 80% Länsirannan pohjavesivarannosta. Israel käyttää myös kaiken saatavilla olevan Jordan-virran veden.
Jopa 200 000:lta Länsirannan maaseudun palestiinalaiselta puuttuu juokseva vesi. Israelin armeija estää heitä usein keräämästä sadevettä tuhoamalla sadevesisäiliöitä ja takavarikoimalla vesitankkeja. Joissakin kylissä ei vedenpuutteen takia voi viljellä maata. Länsirannalle rakennettujen laittomien siirtokuntien asukkailla puolestaan on tehokasteluviljelyksiä, vehreitä puutarhoja ja uima-altaita. Puolimiljoonaa siirtokuntalaista kuluttaa enemmän vettä kuin alueen 2,3 miljoonan palestiinalaisväestö.
B’tselem-järjestön mukaan Israel on laittanut Jordan-virran alueen vesivarannot pääosin 10 000 siirtokuntalaisen käyttöön. Vesimäärä on lähes kolmasosa Länsirannan palestiinalaisten saatavilla olevasta vesimäärästä. Joissakin alueen palestiinalaisyhteisöissä päivittäinen vedenkulutus on vain 20-40% Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittelemasta sadasta litrasta.
Kangas antaa ymmärtää, ettei Israel voi olla vastuussa Gazan kaistaleen pohjavesien pilaantumisesta, koska Israel vetäytyi alueelta vuonna 2005. Pohjaveden pilaantumiseen johtanut yletön veden käyttö alkoi kuitenkin kymmeniä vuosia sitten Israelin siirtokuntien ja armeijan vielä ollessa Gazassa. Pohjaveden saastuminen jatkui, koska jäteveden käsittelylaitosten ylläpito heikkeni saarron ja vuoden 2008-2009 hyökkäyksen johdosta.
Kontrolloimalla vesilähteitä ja pitämällä palestiinalaisia veden ja rakennustarvikkeiden puutteessa Israel rikkoo räikeästi kansainvälistä oikeutta. Gvirtzmanin ja Kankaan kirjoituksista nousee esille ajatus, että palestiinalaisten pitäisi olla jopa kiitollisia Israelin miehityksestä ja sotilashallinnon valvonnasta. Israelilaisten ja palestiinalaisten on tehtävä yhteistyötä vesiongelman selvittämiseksi, mutta konfliktin tosiasioiden kieltäminen ei auta hahmottamaan saatikka ratkaisemaan monimutkaista haastetta.
Miika Malinen
ICAHD Finland
Lähteet:
http://www.biu.ac.il/SOC/besa/
http://peacenow.org.il/eng/
http://www.amnesty.org/en/