Euroopan unionin on tehtävä selvä ero Israelissa ja sen siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden välille.
Martti Ahtisaari ja Mary Robinson
Marraskuussa YK myönsi Palestiinalle tarkkailuvaltion aseman. Päätös antoi harvinaista toivoa kansalle, jolta on jo pitkään puuttunut usko tulevaisuuteen. Oli kuitenkin pettymys, etteivät Euroopan maat kyenneet kannattamaan ratkaisua yksimielisesti.
Euroopan unioni tukee julkisesti kahden valtion mallia. Euroopan entisinä valtionpäämiehinä meidän on siksi vaikea hyväksyä useiden eurooppalaisten maiden linjattomuutta äänestyksessä. Samanlainen juopa EU:n puheiden ja tekojen välillä on silloin, kun kyse on Israelin siirtokunnista Länsirannalla – Itä-Jerusalem mukaan luettuna.
Siirtokunnat levittäytyvät alueelle, jolle Palestiinan valtio perustettaisiin, mikä tekee valtion toteutumisesta entistäkin vaikeampaa. Viime viikolla Israelin hallitus antoi luvan rakentaa 3 000 uutta asuinyksikköä kriittisen tärkeälle alueelle, joka yhdistää Itä-Jerusalemin ja Länsirannan.
Kahdenkymmenenkahden eurooppalaisen kansalaisjärjestön raportti Trading Away Peace paljastaa, että tätä nykyä Euroopan tuonti Israelin siirtokunnista on 15-kertainen verrattuna tuontiin Palestiinasta. EU on toistuvasti vaatinut Israelia lopettamaan heti kaiken siirtokuntatoiminnan.
Käymällä kauppaa siirtokuntien kanssa Eurooppa kuitenkin tahtomattaan tukee niiden taloudellista elinkelpoisuutta ja myötävaikuttaa niiden pysyvyyteen. Se myös tukahduttaa Länsirannan mahdollisuudet taloudelliseen kehitykseen ja vaarantaa ne miljardit, jotka EU on sijoittanut Palestiinan valtion rakentamiseen.
The Elders -ryhmän delegaatio palasi hiljattain Israelin- ja Länsirannan-vierailultaan. Päällimmäinen vaikutelma oli jonkinlainen pettymys – jopa väsymys – sekä israelilaisten että palestiinalaisten keskuudessa. He katsovat, että kahden valtion malli on karkaamassa kauemmaksi kuin koskaan.
Vaikka käsitys poliittisesta umpikujasta on levinnyt laajalle, tilanne kentällä on kaikkea muuta kuin paikalleen pysähtynyt. Yli 40 prosenttia Länsirannasta on jo otettu siirtokuntien ja armeijan käyttöön, samoin kuin suurin osa vedestä ja muista luonnonvaroista. EU:n pitää juuri nyt näyttää vahvempaa johtajuutta.
Israelin suurimpana kauppakumppanina EU voisi aloittaa tekemällä eron israelilaisten tuotteiden ja Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden välille. Useimmissa Euroopan supermarketeissa on mahdotonta tietää, onko taatelit tai avokadot kasvatettu Israelissa vai Palestiinan alueella. Israelin Länsirannalle perustamilla teollisuusalueilla valmistettuja tuotteita myydään eurooppalaisissa kaupoissa harhaanjohtavasti merkinnällä ”valmistettu Israelissa”.
Britannian ja Tanskan hallitukset ovat jo ryhtyneet toimiin ja ottaneet käyttöön yksinkertaiset merkintäohjeet, joiden ansiosta kuluttajat voivat erottaa siirtokunnissa valmistetut tuotteet Israelissa tai Palestiinassa valmistetuista. Tämän seurauksena kyseisten maiden suurimmat kauppaketjut ovat lopettaneet Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden myynnin.
Itse asiassa Britannia ja Tanska eivät ole tehneet enempää kuin sen, mitä nykyinen EU:n kuluttajansuojalaki edellyttää.
Tuotteiden oikeiden alkuperämerkintöjen esittäminen ei ole Israelin-vastaista politiikkaa. Se on politiikkaa kuluttajan, rauhan ja kansainvälisen lain hyväksi. Se myös tukee visiota kahden valtion mallista – tilanteesta, jossa Israel ja Palestiina voisivat elää rauhassa ja turvassa.
Jos eurooppalaisille kuluttajille annettaisiin valinnanvapaus, he voisivat antaa palestiinalaisille uutta toivoa. Nykyisessä asenneilmastossa palestiinalaisten taloudelliset näkymät ja toiveet itsenäisestä valtiosta tukahdutetaan.
Kuluttajat voisivat myös osoittaa solidaarisuutta niille israelilaisille, jotka jo nyt kieltäytyvät ostamasta siirtokuntien tuotteita turvatakseen maansa demokraattisen kehityksen.
Euroopan unionilla – tämän vuoden rauhannobelistilla – olisi ainutlaatuinen tilaisuus sovittaa yhteen Länsirannan siirtokuntiin liittyvät puheensa ja tekonsa tekemällä selvä ero siirtokuntien ja Israelin tuotteiden välille. Niin se voisi palauttaa uskottavuutensa Lähi-idän rauhanprosessissa. Tämä olisi pieni mutta vastuullinen teko, joka veisi kohti rauhaa ja kahden valtion mallia.
Ahtisaari on Suomen ja Robinson Irlannin entinen presidentti. Kirjoittajat kuuluvat maailman ongelmia ratkovaan The Elders -ryhmään.