K\u00e4\u00e4nn\u00f6s: ICAHD Finland<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4\u00a0kirjaa kirjoittaessani ohitin yhden el\u00e4m\u00e4ni pienist\u00e4\u00a0virstanpylv\u00e4ist\u00e4. Kun kaksikymment\u00e4\u00a0 vuotta sitten tein tutkimusty\u00f6t\u00e4\u00a0sionismin teoriaa k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00f6skirjaani, eteeni osui Joan Petersin vastik\u00e4\u00e4n julkaistu teos From Time Immemorial: The Origins of the Arab-Jewish Conflict over Palestine.1<\/sup> Kirja lupasi mullistaa lukijan k\u00e4sityksen konfliktista, sen takakannessa hehkuttivat kiitosta nimet Amerikan taiteen ja kirjallisuuden Kuka kukin on -kirjasta (Saul Bellow, Elie Wiesel, Barbara Tuchman, Lucy Dawidowicz ja muita), ja ylistys jatkui valtamedian arvosteluissa, joissa reaktiot vaihtelivat hurmiosta mykistyneeseen kunnioitukseen. Ensimm\u00e4isest\u00e4 painoksesta tuli kansallinen bestseller, ja kovakantisia laitoksia otettiin lopulta seitsem\u00e4n painosta. Petersin kirjan\u00a0 keskeinen teesi, jota n\u00e4enn\u00e4isesti tuki liki kaksi tuhatta l\u00e4hdeviitett\u00e4 ja ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen demografinen tutkimus, v\u00e4itti Palestiinan olleen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tyhj\u00e4 sionistien kolonisaation aattona. Kun juutalaiset olivat saaneet Palestiinan aavikoituneet alueet puhkeamaan kukkaan, alkoivat naapurivaltioiden ja Palestiinan muiden alueiden arabit muuttaa juutalaisalueille tekeytyen alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6ksi.\u00a0 N\u00e4ytti lopultakin silt\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli tieteellinen vahvistus sille, ett\u00e4 Golda Meir oli sittenkin ollut oikeassa: mit\u00e4\u00e4n sellaisia kuin palestiinalaisia ei koskaan ollutkaan.<\/p>\n From Time Immemorial oli j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4inen huijaus. L\u00e4hteit\u00e4\u00a0oli peukaloitu, demografisen tutkimuksen keskeiset luvut oli v\u00e4\u00e4rennetty ja pitki\u00e4\u00a0tekstiosuuksia plagioitu sionistisista propagandakirjoituksista. V\u00e4\u00e4renn\u00f6ksen dokumentointi ja sit\u00e4kin raskaampi haaste saada tutkimustulokseni julkaistuksi mediassa osoittautuivat k\u00e4\u00e4nnekohdaksi minulle. El\u00e4m\u00e4ni on siit\u00e4\u00a0l\u00e4htien, tavalla tai toisella, keskittynyt Israel\/Palestiina -konfliktin ymp\u00e4rille.\u00a02<\/sup><\/p>\n Kahdenkymmenen vuoden tutkimisen ja miettimisen j\u00e4lkeen olen eniten yll\u00e4ttynyt siit\u00e4, kuinka yksinkertainen Israel\/Palestiina -konflikti on. Aiheeseen erikoistuneet tutkijat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 paljoakaan kiistele konfliktin historiasta, eiv\u00e4t ainakaan 1800-luvun lopun, jolloin ensimm\u00e4isest sionistit saapuivat, ja vuoden 1948 Israelin valtion perustamisen v\u00e4lisest\u00e4 ajasta.\u00a03<\/sup> N\u00e4in ei ole aina ollut. Pitk\u00e4\u00e4n eli rinnakkain kaksi jyrk\u00e4sti toisistaan eri\u00e4v\u00e4\u00e4 kertomusta Israel-Palestiina -konfliktista. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli valtavirran k\u00e4sitys, pohjimmiltaan virallinen sionistien sankaritaru, jota voidaan melko tarkasti nimitt\u00e4\u00e4 menneisyyden Exodus-versioksi, jonka Leon Urisin\u00a0 historiallinen best seller -romaani on ikuistanut.\u00a04<\/sup>Toisaalta kunniallisen n\u00e4kemyksen tuolla puolen er\u00e4\u00e4t toisinajattelijoiden kirjoitukset kyseenalaistivat vallitsevat viisaudet. Otetaan yksi selvent\u00e4v\u00e4 esimerkki: Israelin selitys v\u00e4itti, ett\u00e4 palestiinalaisista tuli pakolaisia vuonna 1948, koska arabien radiol\u00e4hetykset olivat kehottaneet palestiinalaisia pakenemaan alueiltaan. T\u00e4st\u00e4 huolimatta jo 1960-luvun alussa palestiinalainen tutkija Walid Khalidi ja h\u00e4nen irlantilainen kollegansa Erskine Childers k\u00e4yty\u00e4\u00e4n l\u00e4pi arabien radiol\u00e4hetystet vuoden 1948 sodan ajalta, havaitsivat, ettei mit\u00e4\u00e4n virallisia kehotuksia ollut annettu.\u00a05<\/sup> T\u00e4llaisilla paljastuksilla oli tuskin mit\u00e4\u00e4n vaikutusta vallitsevaan k\u00e4sitykseen. 1980-luvun loppupuolella tasaisesti ilmestyv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 israelilaisten yhteiskuntatieteilij\u00f6iden tutkimukset alkoivat kuitenkin hajottaa sionista mytologiaa, joka verhosi konfliktin alkuper\u00e4n.\u00a06<\/sup> Niiden ansiosta kaikki vakavasti otettavat tutkijat my\u00f6nsiv\u00e4t, ett\u00e4 \u201carabien radiol\u00e4hetykset\u201d olivat sionistien sepite, ja ett\u00e4 palestiinalaiset olivat joutuneet etnisen puhdistuksen uhreiksi vuonna 1948. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 akateeminen keskustelu keskittyi selv\u00e4sti suppeampaan, mutta silti hyvin olennaiseen kysymykseen siit\u00e4, oliko etninen puhdistus tahallisen sionistien politiikan seuraus vai tahaton sodan sivutuote. Lopulta sek\u00e4 pakolaiskysymyksess\u00e4 ett\u00e4 muissa siihen liittyviss\u00e4 kysymyksiss\u00e4 toisinajattelijoiden tulkinta, joka osoittautui olevan l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 totuutta, syrj\u00e4ytti sionistisen kilpakumppaninsa tulkinnan ja samalla, kiivaiden v\u00e4ittelyiden j\u00e4lkeen, vakiintui laaja akateeminen yksimielisyys historian tapahtumista.<\/p>\n Ihmisoikeuskysymyksiss\u00e4\u00a0tapahtui sattumalta juuri samoihin aikoihin vastaava siirtym\u00e4\u00a0ja selkiytyminen Aina 1980-luvun lopulle asti Israelin ihmisoikeusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4\u00a0 liikkui kaksi perustavanlaatuisesti vastakkaista tulkintaa. Israelin virallinen v\u00e4ite valtamedian toistamana oli, ett\u00e4\u00a0L\u00e4nsirannan ja Gazan palestiinalaiset saivat nauttia mit\u00e4\u00a0\u201cliberaaleimmasta\u201d\u00a0 ja \u201chyv\u00e4ntahtoisimmasta\u201d\u00a0miehityksest\u00e4. Kourallinen toisinajattelijoita, l\u00e4hinn\u00e4\u00a0israelilaisia ja palestiinalaisia ihmisoikeusaktivisteja kuten Israel Shahak, Felicia Langer, Lea Tsemel ja Raja Shehadeh, kuitenkin syytti Israelia esimerkiksi siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0se kohteli palestiinalaisvankeja j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti kaltoin ja kidutti heit\u00e4. Tuolloin oli vain joitakin riippumattomia ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4\u00a0ja nekin harvat joko kaunistelivat tai olivat diskreetisti hiljaa Israelin ihmisoikeusrikkomuksista. Oli huomattavan erikoista \u2013\u00a0itse asiassa er\u00e4\u00e4nlainen skandaali \u2013, ett\u00e4\u00a0Israelin harjoittama palestiinalaisvankien kidutus tuli ensi kerran laajemman yleis\u00f6n tietoon (vaikka se senkin j\u00e4lkeen j\u00e4tettiin pitk\u00e4lti huomiotta). T\u00e4m\u00e4\u00a0ei ollut Amnesty Internationalin kaltaisen ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6n, vaan Lontoon Sunday Times -lehden tutkimuksen ansiota.\u00a07<\/sup> 1980-luvun loppupuolella, kuten sanottu, kehityssuunta alkoi muuttua.\u00a08<\/sup> Vuonna 1987 puhjenneen ensimm\u00e4isen intifadan raakoja tukahduttamistoimia oli mahdotonta en\u00e4\u00e4 sivuuttaa. Samanaikaisesti alkoi muodostua uusia palestiinalaisia, israelilaisia ja kansainv\u00e4lisi\u00e4 ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4, ja jo vakiintuneet vanhemmat organisaatiot yh\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4mmin vastustivat ulkoista painostusta.<\/p>\n Valmistellessani t\u00e4m\u00e4n kirjan Israelin ihmisoikeusloukkauksia k\u00e4sittelevi\u00e4\u00a0lukuja tulin k\u00e4yneeksi l\u00e4pi kirjaimellisesti tuhansia sivuja useiden, ehdottoman itsen\u00e4isten ja korkean ammattilaistason organisaatioiden ihmisoikeusraportteja. Jokaisella n\u00e4ist\u00e4\u00a0j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4\u00a0\u2013\u00a0Amnesty International, Human Rights Watch, B\u2019Tselem (Israeli Information Center for Human Rights in the Occupied Territories), Public Committee Against Torture in Israel, Physicians for Human Rights \u2013\u00a0Israel \u2013\u00a0on omat, itsen\u00e4isesti toimivat tutkija- ja tarkkailijaryhm\u00e4ns\u00e4. Yht\u00e4\u00a0ainutta mit\u00e4t\u00f6nt\u00e4\u00a0 tapausta lukuunottamatta en l\u00f6yt\u00e4nyt yht\u00e4k\u00e4\u00e4n lainopillista tai faktuaalista kohtaa, jossa n\u00e4iden organisaatioiden tulkinnat olisivat eronneet toisistaan. Israelin ihmisoikeusloukkaksista ei ainoastaan vallitse laaja, vaan saumaton yhteisymm\u00e4rrys. Jokainen n\u00e4ist\u00e4\u00a0 j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4\u00a0oli yht\u00e4\u00a0mielt\u00e4\u00a0mm. siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0 Israel on s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti pahoinpidellyt ja kiduttanut todenn\u00e4k\u00f6isesti jo kymmeni\u00e4\u00a0tuhansia palestiinalaisvankeja.<\/p>\n Vaikka, kuten olen esitt\u00e4nyt, laaja yhteisymm\u00e4rrys asiakysymyksist\u00e4\u00a0on jo saavutettu, nousee esiin ilmeinen kummallisuus: mik\u00e4\u00a0selitt\u00e4\u00e4 kaiken Israel\/Palestiina -konfliktia yh\u00e4\u00a0ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n, tunteikkaan kiistelyn? Mielest\u00e4ni t\u00e4m\u00e4n ilmeisen paradoksin selitt\u00e4minen vaatii ennen kaikkea, ett\u00e4\u00a0 todellisten ja keinotekoisten erimielisyyksien v\u00e4lill\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n perustavanlaatuinen erottelu. Valaistaksemme n\u00e4kemysten todellisia eroja, tarkastelkaamme j\u00e4lleen palestiinalaisten pakolaiskysymyst\u00e4. Osapuolten on mahdollista olla yht\u00e4 mielt\u00e4 tosiasioista ja kuitenkin p\u00e4\u00e4ty\u00e4 t\u00e4ysin vastakkaisiin moraalisiin, lainopillisiin ja poliittisiin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Kuten jo mainitsin, palestiinalaiset karkoitettiin voimakeinoin vuonna 1948, ja t\u00e4st\u00e4 vallitsee jo yksimielisyys tutkijoiden keskuudessa. Vaikka t\u00e4m\u00e4n nimenomaisen aiheen johtava israelilaishistorijoitsija, Benny Morris, on tehnyt enemm\u00e4n kuin kukaan selvitt\u00e4\u00e4kseen t\u00e4sm\u00e4lleen mit\u00e4 tapahtui, h\u00e4n on silti sill\u00e4 kannalla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli hyv\u00e4st\u00e4 \u2013 aivan kuten h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Amerikan alkuper\u00e4iskansojen tuhoamista perusteltuna \u2013 ja ett\u00e4 lain mukaan palestiinalaisilla ei ole paluuoikeutta, ja edelleen, ett\u00e4 poliittisesti Israelin vuoden 1948 suuri virhe oli olla \u201csuorittamatta laajamittaista karkoitusta ja puhdistamatta koko maata \u2013 koko Israelia, aina Jordaniaan saakka\u201d palestiinalaisista.\u00a09<\/sup>Riippumatta siit\u00e4, miten vastenmielisi\u00e4 n\u00e4m\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset ovat, niit\u00e4 ei voida kutsua virheelliksi. Palataaksemme kuitenkin tavallisten ihmisten asuttamaan maailmankaikkeuteen, on edelleenkin mahdollista olla yht\u00e4 mielt\u00e4 asiakysymyksiss\u00e4 ja niiden lainmukaisissa ja moraalisissa seuraamuksissa, ja p\u00e4\u00e4ty\u00e4 silti toisistaan poikkeaviin poliittisiin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin.\u00a0 Noam Chomsky on samaa mielt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 palestiinalaiset todella karkotettiin; ett\u00e4 moraalisesti t\u00e4m\u00e4 oli valtava rikos; ja ett\u00e4 lain mukaan palestiinalaisilla on paluuoikeus. T\u00e4st\u00e4 huolimatta h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 paluuoikeuden toteuttamista poliittisesti mahdottomana ja sen vaatimista ep\u00e4viisaana, todellakin, toteuttamiskelvottomana. H\u00e4nen mukaansa t\u00e4m\u00e4n illusorisen tavoitteen hokeminen palestiinalaispakolaisille on itse asiassa syv\u00e4sti moraalitonta. On my\u00f6s niit\u00e4, joiden mukaan p\u00e4invastoin moraalinen ja lainopillinen oikeus on merkitykset\u00f6n, ellei sit\u00e4 voida saattaa t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, ja ett\u00e4 paluuoikeuden toteuttaminen on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mahdollisuus.\u00a010<\/sup>Olennaista ei ole niink\u00e4\u00e4n se, kuka on oikeassa ja kuka v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, vaan se, ett\u00e4 rehellisten, moraalisten ja kunnon ihmisten poliittisessa arvioinnissa voi tosiaankin ilmet\u00e4 todellisia ja oikeutettuja eroja.<\/p>\n Edellinen mieless\u00e4 on kuitenkin syyt\u00e4 t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 poliittiset erimielisyydet \u2013 ainakin niiden kesken, joilla on yhteiset moraaliset perusarvot \u2013 ovat melko v\u00e4h\u00e4isi\u00e4, kun taas poliittinen yhteisymm\u00e4rrys on melko laajaa. Kansainv\u00e4lisess\u00e4 yhteis\u00f6ss\u00e4 on kuluneen nelj\u00e4nnesvuosisadan ajan ollut yksimielisyys siit\u00e4, millainen Israel\/Palestiina -konfliktin ratkaisun tulisi p\u00e4\u00e4piirteitt\u00e4in olla: kahden valtion ratkaisu, joka perustuu siihen, ett\u00e4 Israelin on vet\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 kokonaan L\u00e4nsirannalta ja Gazan kaistalta, ja vastaavasti kaikkien naapurimaiden tulee tunnustaa Israel vuoden 1967 sotaa edelt\u00e4vine rajoineen. Yhdysvaltoja, Israelia ja tavallisesti sit\u00e4 tai t\u00e4t\u00e4 etel\u00e4isen Tyynenmeren atollia lukuun ottamatta Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Yleiskokous vahvistaa t\u00e4m\u00e4n muotoilun vuosittain osoittaen harvinaista ja vankkaa, l\u00e4hes t\u00e4ydellist\u00e4 yksimielisyytt\u00e4. Vuoden 1989 Yleiskokouksen p\u00e4\u00e4t\u00f6slauselma nimelt\u00e4 Palestiinan kysymys, joka vahvisti tukensa kahden valtion ratkaisulle ja vaati \u201cIsraelin vet\u00e4ytymist\u00e4 vuonna 1967 miehitetyilt\u00e4 palestiinalaisalueilta\u201d vietiin l\u00e4pi \u00e4\u00e4nin 151 \u2013 3. Tuolloin ainoa Yhdysvaltain ja Israelin rinnalla p\u00e4\u00e4t\u00f6slauselmaa vastaan \u00e4\u00e4nest\u00e4nyt valtio oli Dominikaaninen tasavalta. Viisitoista vuotta my\u00f6hemmin, mullistavista geopoliittisista muutoksista huolimatta \u2013 kokonainen poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4 katosi t\u00e4n\u00e4 aikana, ja samalla syntyi monia uusia valtioita \u2013 vanha konsensus s\u00e4ilyi. YK:n Yleiskokouksen vuoden 2004 p\u00e4\u00e4t\u00f6slauselmassa Rauhanomainen ratkaisu Palestiinan kysymykseen, jossa korostetaan tarvetta sitoutua \u201ckahden valtion ratkaisumalliin\u201d ja \u201cIsraelin vet\u00e4ytymiseen vuonna 1967 miehitetyilt\u00e4 palestiinalaisalueilta\u201d vietiin l\u00e4pi \u00e4\u00e4nin 160 \u2013 6. T\u00e4ll\u00e4 kerralla Yhdysvaltojen ja Israelin tukena oli Mikronesia, Marshall-saaret, Palau ja Uganda.\u00a011<\/sup> Mik\u00e4li keskustelu keskittyisi yksinomaan todellisiin erimielisyyksiin voitaisiin konflikti ratkaista hyvinkin ripe\u00e4sti \u2013 vaikkakaan ei Israelin ja Yhdysvaltojen poliittisen johdon mieliksi.<\/p>\n Suurin osa Israel\/Palestiina -konfliktille niin tyypillisest\u00e4\u00a0kiistanalaisuudesta on tekaistua. T\u00e4m\u00e4n keinotekoisen kiistanalaisuuden poliittiset tarkoitusper\u00e4t ovat l\u00e4pin\u00e4kyvi\u00e4: sen avulla vied\u00e4\u00e4n huomio pois tai v\u00e4\u00e4ristet\u00e4\u00e4n konfliktin todellisuutta. Keinotekoiset kiistanalaisuudet voidaan jakaa kolmeen osaan: 1) konfliktin alkuper\u00e4n mystifiointi, 2) juutalaisvastaisuuden ja Holokaustin huutaminen avuksi\u00a012<\/sup> ja 3) roskakirjallisuuden m\u00e4\u00e4r\u00e4n selv\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyminen. T\u00e4ss\u00e4 johdannossa pyrin lyhyesti k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 kohtia yksitellen. Suuri osa tutkimuksestani keskittyy toiseen ja kolmanteen kohtaan.<\/p>\n On monesti sanottu, ett\u00e4\u00a0Israel\/Palestiina -konfliktiin kytkeytyneet, ainutlaatuisen syv\u00e4lliset ja mutkikkaat ongelmat uhmaavat tavanmukaista tutkimusta ja ratkaisuehdotuksia. Sit\u00e4\u00a0 kuvaillaan vuoroin uskontojen, kulttuurien ja sivilisaatioiden kosmiseksi yhteent\u00f6rm\u00e4ykseksi. Jopa yleisesti selv\u00e4p\u00e4iset kommentaattorit, kuten israelilaiskirjailija Meron Benvenisti, tapasivat v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4\u00a0konfliktin sisin olemus oli \u201ciankaikkinen, sovittelukelvoton ja paikallinen paimentolaissota\u201d\u00a013<\/sup> T\u00e4llaiset kuvaukset pikemminkin h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t kuin selkiytt\u00e4v\u00e4t. Vaikka konflikti kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4kin hankalia teoreettisia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 dilemmoja, ei niit\u00e4 ilmene yht\u00e4\u00e4n enemp\u00e4\u00e4n kuin muissakaan yhteyksiss\u00e4. Konflikti on\u00a0 sovellettavissa vertailevaan analyysiin, unohtamatta kuitenkaan historiallisten analogioiden ainaisia rajoitteita. Israelin puolestapuhujat torjuvat vertailun mahdollisuuden, vedoten Israel\/Palestiina -konfliktin sui generis -luonteeseen, siit\u00e4 ilmeisest\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 jokaisen karkeasti ottaen vertailukelpoisen analogian kohdalla \u2013 eurooppalaisten Pohjois-Amerikan valloitus, Etel\u00e4-Afrikan apartheid-j\u00e4rjestelm\u00e4 \u2013 Israel p\u00e4\u00e4tyy vertauksen \u201cv\u00e4\u00e4r\u00e4lle\u201d puolelle.\u00a014<\/sup><\/p>\n Israel\/Palestiina -konfliktin ammattimainen tutkimus tukeutuu harvoin k\u00f6mpel\u00f6ihin selityksiin, sill\u00e4\u00a0konfliktin juuret ovat poikkeuksellisen selke\u00e4t. Vuonna 1936 Britannian kuninkaallinen komissio, jota tuolloin johti lordi Peel, m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin ottamaan selv\u00e4\u00e4 Palestiinan konfliktista ja sen ratkaisemisen n\u00e4kymist\u00e4.\u00a0Kuninkaallisen komission viimeisin selvitys sanoi Palestiinan arabien pyrkimyksist\u00e4, ett\u00e4 \u201carabijohtajien ensisijainen pyrkimys \u2026 oli \u2026 kansallinen itsen\u00e4isyys\u201d, ja ett\u00e4 \u201coli t\u00e4ysin ennakoitavaa, ett\u00e4 Palestiinan arabit sek\u00e4 kadehtisivat nationalisti-tovereitaan pohjois- ja etel\u00e4rajan toisella puolen ett\u00e4 pyrkisiv\u00e4t toimimaan heid\u00e4n tavoin.\u201d Englantilaiset selittiv\u00e4t arabien juutalaisiin kohdistunutta pahansuopuutta sill\u00e4, ett\u00e4 juutalaisten pyrkimykset saada Palestiina est\u00e4isi arabeita perustamasta itsen\u00e4ist\u00e4 arabivaltiota, ja ett\u00e4 arabien pelkona oli joutua tulevan juutalaisvaltion alaisuuteen. Raportin mukaan ei ollut \u201cep\u00e4ilyst\u00e4k\u00e4\u00e4n\u201d siit\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 \u201cpohjimmaiset syyt\u201d\u00a0 arabien ja juutalaisten vihamielisyyksille olleet \u201censinn\u00e4kin arabien toiveet itsen\u00e4isyydest\u00e4; toiseksi heid\u00e4n vastustuksensa juutalaisten Palestiinaan perustettavaa kansallista kotia vastaan, mit\u00e4 voimisti heid\u00e4n pelkonsa juutalaisten ylivallasta .\u201d V\u00e4ltt\u00e4en Benvenistin \u201ci\u00e4nkaikkisen, sovittamiskelvottoman ja paikallisen paimentolaissodan\u201d kaltaisia korkealentoisia muotoiluja, ja osoittaen j\u00e4lleen Palestiinan ep\u00e4vakaisuuden todellisiin syihin, komissio kirjoitti:<\/p>\n Konflikti ei liion kumpua mist\u00e4\u00e4n rotujen v\u00e4lisest\u00e4, arabien juutalaisia kohtaan tuntemasta vaistomaisesta ep\u00e4mieltymyksest\u00e4k\u00e4\u00e4n. Arabimaailmassa juutalaisten ja arabien v\u00e4lill\u00e4\u00a0 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n tai ei lainkaan eripuraa ennen Palestiinan erimielisyyksi\u00e4. Ja t\u00e4ysin samanlaisia poliittisia ongelmia on esiintynyt Irakissa, Syyriassa ja Egyptiss\u00e4\u00a0\u2013\u00a0agitointia, kapinointia ja verenvuodatusta \u2013\u00a0ilman mit\u00e4\u00e4n \u201ckansallisia koteja\u201d. T\u00e4ten Palestiinan ongelma on mit\u00e4\u00a0ilmeisimmin poliittinen. Kuten muuallakin, ongelmana on kapinoiva kansallismielisyys. Ainoana poikkeavuutena on se, ett\u00e4\u00a0 Palestiinan arabien nationalismi on nivoutunut erottamattomasti yhteen heid\u00e4n juutalaisiin kohdistuvan vastustuksensa kanssa. Ja syyt t\u00e4h\u00e4n, on syyt\u00e4\u00a0toistaa, ovat yht\u00e4\u00a0lailla ilmeiset. Ensinn\u00e4kin, [juutalaisten] kansallisen kodin perustaminen piti alusta alkaen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n kansallisen itsehallinnon periaatteen yksioikoisen hylk\u00e4\u00e4misen. Toiseksi, t\u00e4m\u00e4\u00a0ei ollut vain mik\u00e4\u00a0tahansa este kansallisen itsehallinnon kehittymiselle, vaan itse asiassa ainoa vakavasti otettava este. Kolmanneksi, kun koti on kasvanut, samalla on kasvanut pelko siit\u00e4, ett\u00e4 jos ja kun itsehallinto astuu voimaan ei t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tuo kansallista itsem\u00e4\u00e4r\u00e4misoikeutta arabeille, sill\u00e4 juutalaiset voivat jo silloin olla enemmist\u00f6n\u00e4. Siksi on vaikeaa olla is\u00e4nmaallinen arabi vihaamatta juutalaisia.15<\/sup><\/p>\n Sionismin palestiinalaisille aiheuttama ep\u00e4oikeudenmukaisuus oli ilmeist\u00e4, ja vailla selityst\u00e4, lukuun ottamatta rasismia: heilt\u00e4\u00a0kiellettiin itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus, ja mahdollisesti jopa oikeus kotimaahan. Sionistien hankkeen toteuttamista alkuper\u00e4isen v\u00e4est\u00f6n kustannuksella tuettiin monenlaisilla selityksill\u00e4, joista yksik\u00e4\u00e4n ei kest\u00e4\u00a0edes pintapuolista tarkastelua. N\u00e4ihin moninaisiin selityksiin uskominen edellytti hyvin erityisten sionististen periaatteiden, kuten juutalaiset Palestiinaan kytkev\u00e4n\u00a0\u201chistoriallisen oikeuden\u201d\u00a0 ja juutalaisten \u201ckodittomuuden\u201d, hyv\u00e4ksymist\u00e4. Esimerkiksi \u201chistorialliseen oikeuteen\u201d\u00a0nojaava oikeutus juonsi juurensa siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0 juutalaisten alkuper\u00e4\u00a0sijaitsee Palestiinassa ja he asuivat siell\u00e4\u00a0 kaksi tuhatta vuotta sitten. V\u00e4ite ei kuitenkaan ollut sen enemp\u00e4\u00e4 historiallinen kuin mihink\u00e4\u00e4n yleisesti hyv\u00e4ksyttyyn oikeuden k\u00e4sitykseen perustuva. Se ei ollut historiallinen, sill\u00e4\u00a0se j\u00e4tti huomiotta kaksituhatvuotisen ei-juutalaisen asutuksen Palestiinassa ja juutalaisten kaksituhatvuotisen historian Palestiinan ulkopuolella. Se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut oikeus, muussa kuin mystisess\u00e4, romantiikan ajan kansallishenkisten ideologioiden mieless\u00e4. N\u00e4iden ideologioiden toteuttaminen aiheuttaisi \u2013\u00a0ja on aiheuttanut \u2013\u00a0sekasortoa. Muistuttaen sionistitovereitaan siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0juutalaisten \u201chistoriallinen oikeus\u201d\u00a0Palestiinaan kuului \u201cenemm\u00e4nkin metafyysiseen kuin poliittiseen kategoriaan\u201d, ja t\u00e4m\u00e4h\u00e4n johtui \u201cjuutalaisuuden nimenomaisista syvyyksist\u00e4\u201d t\u00e4m\u00e4\u00a0\u201ckategoria \u2026\u00a0sitoo pikemminkin meit\u00e4 kuin arabeja\u201d, jopa sionistinen kirjailija Ernst Simon korosti, ettei t\u00e4m\u00e4 antanut juutalaisille mink\u00e4\u00e4nlaista, arabien suostumuksesta irrallaan olevaa oikeutusta.\u00a016<\/sup><\/p>\n Toisentyyppinen oikeutus pyrki mit\u00e4t\u00f6im\u00e4\u00e4n alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n kokeman ep\u00e4oikeudenmukaisuuden sill\u00e4\u00a0verukkeella, ett\u00e4\u00a0ennen juutalaisten saapumista Palestiina oli (l\u00e4hes) tyhj\u00e4.\u00a017<\/sup> Ironista kyll\u00e4, t\u00e4m\u00e4 argumentti on vakiintunut kaikkein vakuuttavimmaksi todisteeksi tehdyist\u00e4 v\u00e4\u00e4ryyksist\u00e4: se on ep\u00e4suora my\u00f6ntyminen sille, ett\u00e4 mik\u00e4li Palestiina olisi ollut asutettu, mit\u00e4 se tietenkin olikin, sionismi ei olisi ollut moraalisesti puolustettavissa. Palestiinalaisten l\u00e4sn\u00e4olon tunnustaville, mutta sionistisen ajattelun ulkopuolisille sionismi ei ollut puolustettavissa, rasistisia perusteluja lukuun ottamatta: ett\u00e4 suuremmassa mittakaavassa juutalaisten kohtalo oli arabien kohtaloa t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Britit perustelivat, vaikkeiv\u00e4t kuitenkaan julkisesti, Balfourin julistusta juuri t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta. Balfour sanoi, ett\u00e4 \u201cme emme perustellusti hyv\u00e4ksy itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeuden periaatetta\u201d Palestiinan \u201cnykyisten asukkaiden\u201d kohdalla, sill\u00e4 \u201cPalestiinan ulkopuoleinen juutalaiskysymys on maailmanlaajuisesti t\u00e4rke\u00e4\u201d ja sionismi on \u201cjuurtunut ikivanhoihin traditioihin, nykyisiin tarpeisiin, ja paljon t\u00e4m\u00e4n muinaisen maan 700 000 nykyisen arabiasukkaan toiveita ja ennakkoluuloja t\u00e4rke\u00e4mpiin tulevaisuudentoiveisiin.\u201d Herbert Samuel, hallituksen ministeri ja Britannian mandaattikauden ensimm\u00e4inen komissaari, oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 vaikka alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n enemmist\u00f6oikeuksien kielt\u00e4minen olikin \u201cr\u00e4ike\u00e4ss\u00e4 ristiriidassa niiden periaatteiden kanssa, joiden puolesta liittoutuneet taistelivat\u201d, t\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin hyv\u00e4ksytt\u00e4viss\u00e4, sill\u00e4 juutalaisten aikaisempi asutus Palestiinassa \u201coli johtanut sellaiseen henkiseen ja kulttuuriseen ihmiskunnan kehitykseen, jonka rinnalla kuluneen tuhannen vuoden historia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kehnolta.\u201d Winston Churchill, joka puhui Peelin komission edess\u00e4, oli vuorostaan sill\u00e4 kannalla, ettei alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6ll\u00e4 ollut sen enemp\u00e4\u00e4 oikeutta Palestiinaan kuin \u201ckoirankopin koirallakaan ei ole viimek\u00e4den oikeutta koirankoppiin, vaikka se olisikin asunut siell\u00e4 jo hyvin pitk\u00e4n aikaa,\u201d eik\u00e4 \u201cmit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4 ollut tehty n\u00e4ille ihmisille sen osalta, ett\u00e4 korkeampitasoinen, tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin maailmallisempi rotu, niin sanoakseni, on tullut ja viedyt heid\u00e4n paikkansa.\u201d\u00a018<\/sup> Olennaista t\u00e4ss\u00e4 ei ole niink\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 englantilaiset olivat rasisteja, vaan se, ettei alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n oikeuksia voitu kielt\u00e4\u00e4 tukeutumalla mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin rasistisiin selityksiin. Britit, jotka hanakasti pyrkiv\u00e4t oikeuttamaan tapahtuneen, muuttuivat rasisteiksi olosuhteiden, eiv\u00e4tk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n silkan mielihalun johdosta: mitenk\u00e4\u00e4n muuten ei n\u00e4in julkeaa oikeuksien kielt\u00e4mist\u00e4 olisi voitu perustella.<\/p>\n Arvioikaamme viel\u00e4\u00a0yht\u00e4\u00a0 argumenttia, joka on huomattavasta l\u00e4hteest\u00e4\u00a0ja usein lainattu. Marxilainen historioitsija, Isaac Deutscher, esitti paraabeliksi muotoillun ja pitk\u00e4lti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4isen ex post facto -selityksen, vaikkakaan ei silti oikeutusta, sionismin palestiinalaisten oikeuksien polkemiselle:<\/p>\n Kerran er\u00e4s mies hypp\u00e4si palavasta talosta, jossa monet h\u00e4nen perheenj\u00e4senens\u00e4\u00a0olivat jo menehtyneet. H\u00e4nen onnistui pelastaa itsens\u00e4; mutta pudotessaan h\u00e4n iskeytyi alapuolellaan seisseen miehen p\u00e4\u00e4lle murtaen miehelt\u00e4\u00a0k\u00e4det ja jalat. Hyp\u00e4nneell\u00e4\u00a0 miehell\u00e4\u00a0ei ollut vaihtoehtoja; silti hyp\u00e4nnyt mies oli vastuussa miehelle, jonka raajat olivat murtuneet, t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4onnesta. Jos molemmat k\u00e4ytt\u00e4ytyisiv\u00e4t j\u00e4rkev\u00e4sti, heist\u00e4\u00a0ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00a0 tulisi vihamiehi\u00e4. Liekkej\u00e4\u00a0paennut mies yritt\u00e4isi, toivuttuaan, auttaa ja lohduttaa toista uhria, ja j\u00e4lkimm\u00e4inen olisi voinut vuorostaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olleensa sellaisten olosuhteiden uhri, joita heist\u00e4\u00a0 kumpikaan ei hallinnut. Mutta mit\u00e4 tapahtuukaan, jos molemmat toimivat j\u00e4rjenvastaisesti? Raajarikko syytt\u00e4\u00e4 hyp\u00e4nnytt\u00e4 k\u00e4rsimyksist\u00e4\u00e4n ja vannoo laittavansa h\u00e4net tilille teoistaan. Hyp\u00e4nnyt mies, pel\u00e4ten raajansa rikkoneen kostoa, loukkaa h\u00e4nt\u00e4, potkii h\u00e4nt\u00e4, ja ly\u00f6 h\u00e4nt\u00e4 aina heid\u00e4n tavatessaan. Raajarikko vannoo entist\u00e4 enemm\u00e4n kostoa, jolloin h\u00e4nt\u00e4 isket\u00e4\u00e4n ja rangaistaan yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4. Katkera vihollisuus, joka sai alkunsa silkasta sattumasta, voimistuu ja varjostaa molempien miesten olemassaoloa myrkytt\u00e4en heid\u00e4n mielens\u00e4.\u00a019<\/sup><\/p>\n T\u00e4m\u00e4\u00a0kuvaus antaa sionismille sek\u00e4\u00a0liikaa ett\u00e4\u00a0liian v\u00e4h\u00e4n uskottavuutta. Sionistien palestiinalaisten oikeuksien kielt\u00e4minen, joka huipentui palestiinalaisten karkotukseen, tuskin kumpusi mist\u00e4\u00e4n v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4\u00a0vahingosta. Se oli tulos juutalaisen valtion perustamiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00a0 vuosikymmenten ajan j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti ja tunnontarkasti toteutetusta poliittisesta ideologiasta, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00a0oli luoda demografialtaan juutalainen valtio Palestiinaan huolimatta kiivaasta ja usein v\u00e4kivaltaisestakin kansalaisvastustuksesta. V\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ettei sionisteilla ollut vaihtoehtoja \u2013\u00a0tai, Deutscherin sanoin, ett\u00e4\u00a0juutalaisvaltio oli \u201chistoriallinen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys\u201d\u00a020<\/sup> \u2013 tulee kielt\u00e4neeksi sionistisen liikkeen valtavan ja vaikuttavan voimank\u00e4yt\u00f6n ja siihen osallistumisen moraalisen vastuullisuuden. Palestiinalaisten karkotus oli v\u00e4ltett\u00e4viss\u00e4; se ei ollut jonkin persoonattoman ja objektiivisen voiman \u2013 joka pakotti palestiinalaiset l\u00e4htem\u00e4\u00e4n ja juutalaiset korvaamaan heid\u00e4t \u2013 aikaansaannos. Jos n\u00e4in olisi ollut, niin miksi sionistit v\u00e4rv\u00e4siv\u00e4t, usein kovaotteisesti, juutalaisia pakolaisia muuttamaan Palestiinaan, ja vastustivat heid\u00e4n muuttoa\u00a0 muualle? Miksi he yllyttiv\u00e4t ehk\u00e4 jopa v\u00e4kivaltaisin keinoin juutalaisia exodukseen arabimaista Palestiinaan? Miksi he kutsuiva, kaikki maailman juutalaiset asumaan, usein syv\u00e4sti turhautuneina ja pettynein\u00e4, Israeliin? Kun sionistijohtajat eiv\u00e4t hyvitt\u00e4neet tapahtunutta antamalla palestiinalaisten palata koteihinsa, vaan pyrkiv\u00e4t sen sijaan t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4t alueet juutalaisilla, eiv\u00e4t he toimineet j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti, vaan \u2013 pit\u00e4en mieless\u00e4 heid\u00e4n poliittiset tavoitteensa \u2013 t\u00e4ysin rationaalisesti.<\/p>\n Deutscher on toki tietoinen kaikesta t\u00e4st\u00e4. Itse asiassa h\u00e4n on tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4\u00a0\u201csionismi pyrki alusta l\u00e4htien perustamaan puhtaan juutalaisvaltion ja oli hyvill\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n eroon maan arabiasukkaista.\u201d\u00a021<\/sup> Ehdottamalla, ett\u00e4 sionistijohtajat olivat irrationaalisia kielt\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n \u201cpoistamasta tai helpottamasta [palestiinalaisten] ahdinkoa\u201d\u00a022<\/sup>, tulee siten ehdottaneeksi, ett\u00e4 sionismi on irrationaalista: ottaen huomioon, ett\u00e4 palestiinalaisten ahdinko johtui suurilta osin siit\u00e4, ett\u00e4 heid\u00e4n oikeutensa kotimaahan kiellettiin, jos sionistit olisivat toimineet \u201crationaalisesti\u201d ja poistaneet t\u00e4m\u00e4n ahdingon aiheuttajan, olisi koko sionismin olemassaolon oikeutus ja vuoden 1948 t\u00e4rkein saavutus mit\u00e4t\u00f6ity. Ja jos \u201carabien poistaminen maasta\u201d oli irrationaalista, miten t\u00e4m\u00e4n tavoitteen \u201cmy\u00f6nteinen\u201d k\u00e4\u00e4nt\u00f6puoli, juutalaisvaltio, saattoi olla \u201chistoriallinen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys\u201d? On yht\u00e4 lailla typer\u00e4\u00e4 v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 palestiinalaiset olisivat j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 \u201csyytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n\u201d sionisteja \u201cheid\u00e4n kurjuudestaan\u201d ja ollessaan hyv\u00e4ksym\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 he olivat sellaisten olosuhteiden uhreja, joita \u201ckumpikaan ei hallinnut.\u201d T\u00e4m\u00e4 olisi j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 ainoastaan sill\u00e4 ehdolla, etteiv\u00e4t sionistit olisi vastuussa tapahtuneesta. T\u00e4st\u00e4 huolimatta Deutscher saa tuskin henke\u00e4 ylist\u00e4ess\u00e4\u00e4n sionistien saavutuksia Palestiinassa: \u201cIsraelin synty todella on \u2026 ainutlaatuinen ilmi\u00f6, historian ihmelapsi, jonka edess\u00e4 juutalainen ja ei-juutalainen yht\u00e4 lailla seisovat \u00e4llistyksen ja ihmettelyn vallassa.\u201d\u00a023<\/sup> Eik\u00f6 ole silkkaa tekopyhyytt\u00e4 s\u00e4vellell\u00e4 voittolauluja sille aineelliselle ja moraaliselle vimmalle, joka mahdollisti mainitut eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 todelliset saavutukset, ja silti toisaalla kielt\u00e4\u00e4 kaikki vastuu t\u00e4m\u00e4n vimman aiheuttamasta synk\u00e4st\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolesta?\u00a024<\/sup> T\u00e4ysin sama keskitetty tahto, pikkutarkka yksityiskohtien huomiointi ja kylm\u00e4n harkitseva suunnitelmallisuus, jotka loivat Israelin, loivat my\u00f6s sen uhrit.<\/p>\n Palestiinaan syntyi toinen sosioekonominen kokonaisuus (Palestiinan arabien lis\u00e4ksi), vaikkakin rikkoen alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n perusoikeuksia ja tunnustettua kansainv\u00e4list\u00e4\u00a0periaatetta, kokonaisuus, joka v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00a0vaati itselleen itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeutta. Toisin kuin sionismin aiempi, kuvitteelliseen \u201chistorialliseen oikeutukseen\u201d perustunut vaatimus saada haltuunsa Palestiina, t\u00e4m\u00e4 vaikutti olevan yleisti hyv\u00e4ksytyn kriteerin mukainen: juutalaisasutus oli nyt elinvoimainen, orgaaninen ja erillinen yhteis\u00f6. Yhteis\u00f6n perustaminen oli kuitenkin toteutunut vain turvautumalla voimank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n: ilman maahan muuttaneiden sionistien \u201cter\u00e4skyp\u00e4r\u00e4\u00e4 ja aseen piippua\u201d (Moshe Dayan), joita t\u00e4ydensiv\u00e4t Englannin imperiumin \u201culkomaiset pistimet\u201d (David Ben-Gurion), juutalaisvaltion alkiotakaan ei olisi ikin\u00e4 voinut synty\u00e4.\u00a025<\/sup> Kysymys siit\u00e4, milloin voimalla saavutetusta tulee oikeusperiaatteen turvaamaa, on monimutkainen, k\u00e4sitteellisell\u00e4 tasolla kenties pysyv\u00e4sti ratkaisematon. Intuitiivinen argumentti, jonka mukaan moraalisoikeudellinen kysymys on ohitettu uuden sukupolven synnytty\u00e4 \u2013 ett\u00e4 uudella sukupolvella on syntym\u00e4ns\u00e4 takaama oikeus alueeseensa \u2013 ei ratkaise vanhoja kysymyksi\u00e4 lainkaan enemp\u00e4\u00e4, kuin se synnytt\u00e4\u00e4 uusia. Eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 antaisi syyt\u00e4 sinnitell\u00e4 niin pitk\u00e4\u00e4n kuin suinkin mahdollista, uhmaten julkista mielipidett\u00e4 ja kansainv\u00e4list\u00e4 lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6\u00e4? T\u00e4m\u00e4 olikin sionistien l\u00e4hestymistavan ydin: jos riitt\u00e4v\u00e4t faktat onnistuttaisiin luomaan ja riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa saataisiin kulumaan, ei tyly\u00e4 todellisuutta voitaisi en\u00e4\u00e4 muuttaa.<\/p>\n Her\u00e4\u00e4 kuitenkin uusi pohdinnan aihe. Noin kolme vuosikymment\u00e4\u00a0Balfourin julistuksen j\u00e4lkeen, kun juutalaiset olivat toden teolla aloittaneet \u201cfaktojen\u201d\u00a0 luomisen alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n valtaisasta vastustuksesta huolimatta, \u201cdunum dunumilta, vuohi vuohelta\u201d, Yk antoi sionistiliikkeelle laillisen oikeuden yli puoleen Palestiinasta. T\u00e4ll\u00e4\u00a0hetkell\u00e4\u00a0on kuitenkin kulunut jo yli 35 vuotta siit\u00e4, kun juutalaissiirtokuntalaiset alkoivat luoda \u201cfaktoja\u201d\u00a0L\u00e4nsirannalle ja Gazaan. Ovatko nekin jo saavuttaneet laillisuutensa? Kaikesta huolimatta, kun Peelin komissio ehdotti Palestiinan jakamista sill\u00e4\u00a0perusteella, ett\u00e4\u00a0juutalaiset muodostivat erillisen kokonaisuutensa, Palestiinan arabit kielsiv\u00e4t voimakeinoin ja alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n tahdon vastaisesti toteutetun juutalaisasutuksen oikeutuksen, kuten he tekiv\u00e4t vuonna 1947 YK:n Yleiskokouksen ratifioitua jakosuunnitelmansa. (Sionistiliike vastusti virallisesti Peelin komission ehdotusta ja kannatti virallisesti Yk:n suositusta, mutta sen suhde molempiin oli ristiriitainen.)\u00a026<\/sup> Arabien valinnan perustetta ei ole vaikeaa n\u00e4hd\u00e4,\u00a027<\/sup> vaikka j\u00e4lkik\u00e4teen arvioituna jakosuunnitelman hylk\u00e4\u00e4misess\u00e4 oli my\u00f6s oma varomattomuutensa.<\/p>\n Vaikka kysymykset voimalla l\u00e4piviedyn sionistien asutuksen hyv\u00e4ksytt\u00e4vyydest\u00e4\u00a0ovatkin abstraktisti tarkasteltuna mutkikkaita, niiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ratkaisu ilmeni Kuuden p\u00e4iv\u00e4n sodan j\u00e4lkeen. Vastassaan Israelin olemassaolon todellisuus ja vailla varteenotettavia poliittisia vaihtoehtoja, palestiinalaiset l\u00f6iv\u00e4t poikki teoreettisen Gordionin solmunsa 1970-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 luovuttamalla laillisesti noin 80%:a historiallisesta kotimaastaan. Ainoa todella mutkikas Israel\/Palestiina -konfliktin elementti, pakolaiskysymyksen lis\u00e4ksi, oli nyt saanut ratkaisunsa. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin hauras ja v\u00e4liaikainen. Uusi este kahden valtion ratkaisulle on syntynyt Israelin rakennettua \u201cfaktoja\u201d miehitetyille alueille. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan johdu \u201ciankaikkisesta, sovittelukelvottomasta paimentolaissodasta\u201d, \u201chistoriallisesta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4\u201d tai \u201csatunnaisista\u201d \u201colosuhteista\u201d. Aivan kuten aiempikin konflikti aiheutui sionistien tietoisesta ja tahallisesta palestiinalaisten oikeuksien kielt\u00e4misest\u00e4, uusi konflikti johtuu samasta suunnitelmallisesta ep\u00e4oikeudenmukaisuudesta, joka ev\u00e4\u00e4 palestiinalaisilta jopa heid\u00e4n selv\u00e4sti heikennetyt oikeutensa.<\/p>\n Vaikka Benny Morris hyv\u00e4ksyi Palestiinan etnisen puhdistuksen ja on l\u00e4hes patologisen vihamielinen palestiinalaisia kohtaan\u00a028<\/sup>, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kuitenkin palestiinalaisten vastustusta juutalaisasutukselle t\u00e4ysin rationaalisena ja yksiselitteisen\u00e4: \u201cAlueellisen syrj\u00e4ytt\u00e4misen pelko oli ensisijainen syy sille, miksi arabit vastustivat sionismia.\u201d\u00a029<\/sup> Morrisin muotoilun huomattavuus ei piile siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n sanoo, vaan siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n ei sano: \u201carabien juutalaisvastaisuutta\u201d, \u201carabien modernisoitumista kohtaan tuntemaa pelkoa\u201d tai kosmisia \u201cyhteent\u00f6rm\u00e4yksi\u00e4\u201d ei edes mainita. Niit\u00e4 ei tuoda esille, sill\u00e4 niille ei ole tarvetta \u2013 vastustuksen ilmeinen selitys sattuu my\u00f6s olemaan riitt\u00e4v\u00e4 selitys. T\u00e4llaisia mystifioivia klisheit\u00e4, jotka ovat tyypillisi\u00e4 Israel\/Palestiina -konfliktille, pidett\u00e4isiin halveksuttavina ja naurettavina kaikissa vertailukelpoisissa tilanteissa. Amerikan alkuper\u00e4iskansat syyllistyiv\u00e4t kammottaviin rikoksiin vastustaessan eurooppalaisten tunkeutumista mailleen. N\u00e4iden rikosten syiden ymm\u00e4rt\u00e4minen ei kuitenkaan edellyt\u00e4 alkuper\u00e4iskansojen kulttuuristen ep\u00e4t\u00e4ydellisyyksien tai vajeiden yksityiskohtaista l\u00e4pik\u00e4ymist\u00e4. Amerikan alkuper\u00e4iskansojen puolustaja, Helen Hunt Jackson, kirjoitti 1800-luvun lopulla: \u201cNe intiaanit, jotka syyllistyiv\u00e4t n\u00e4ihin raakuuksiin, pyrkiv\u00e4t yksinkertaisesti hankkiutumaan voimakeinoin eroon tappamista harjoittavista miehist\u00e4, jotka olivat laittomasti varastaneet heid\u00e4n maansa\u2026 Mit\u00e4 cherokee-intiaanien tilalla ollut valkoisten miesten yhteis\u00f6 olisi tehnyt?\u201d\u00a030<\/sup><\/p>\n Palestiinalaisten \u201craakuuksien\u201d\u00a0 ymm\u00e4rt\u00e4miseksi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4n t\u00e4m\u00e4\u00a0sama kyky empatiaan. Kuvitelkaamme, millaisen reaktion saisikaan osaakseen historioitsija, joka pit\u00e4isi Amerikan intiaanien vastarinnan hypoteettisena liikevoimana \u201canti-kristillisisyytt\u00e4\u201d tai \u201canti-Eurooppalaisuutta\u201d.\u00a0 Miksi moiset eksoottiset selitykset? \u2013 ellei siksi, ett\u00e4 ilmeinen selitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 sattuu olemaan poliittisesti ep\u00e4korrekti? Tuolloin t\u00e4m\u00e4n tyyliset syv\u00e4lliset selittelyt eiv\u00e4t kuitenkaan olleet lainkaan tarpeellisia. Alkuper\u00e4iskansat olivat edistyksen tiell\u00e4, joten heid\u00e4t oli tuhottava t\u00e4ysin; mit\u00e4\u00e4n sen erityisempi\u00e4 selityksi\u00e4 ei kaivattu. Theodore Roosevelt kirjoitti, ett\u00e4 \u201cihmiskunnan\u201d ja \u201csivilisaation\u201d kannalta oli \u201cehdottoman t\u00e4rke\u00e4\u00e4\u201d ett\u00e4 Pohjois-Amerikka p\u00e4\u00e4tyy \u201cmestarillisen kansan\u201d haltuun. Vaikka t\u00e4m\u00e4 tarkoittikin \u201chirvitt\u00e4v\u00e4n kurjuuden ja k\u00e4rsimyksen langettamista\u201d alkuper\u00e4isasukkaiden ylle, ei ollut muuta keinoa: \u201cMaailma olisi tuskin kulkenut lainkaan eteenp\u00e4in ilman villien ja barbaaristen kansojen syrj\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ja h\u00e4ivytt\u00e4mist\u00e4. Ja j\u00e4lleen: \u201cMaahanmuuttajalla ja pioneerilla on viime k\u00e4dess\u00e4 oikeus puolellaan: t\u00e4m\u00e4 suurenmoinen maanosa ei olisi ollut muuta kuin pelkk\u00e4 likaisten villien pelikentt\u00e4.\u201d\u00a031<\/sup><\/p>\n Tarve hieman hienostuneemmille perusteille tuli ajankohtaiseksi vasta paljon sen j\u00e4lkeen, kun n\u00e4iden \u201clikaisten villien\u201d\u00a0ihmisyys oli ratifioitu \u2013\u00a0ainakin muodollisesti. Yhdysvaltojen kohdalla \u201chirvitt\u00e4v\u00e4n kurjuuden ja k\u00e4rsimyksen langettaminen\u201d\u00a0 voitiin tuunustaa, kun kysymys alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n kohtalosta oli, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti, haudattu. Palestiinan kohdalla t\u00e4m\u00e4\u00a0ei pid\u00e4\u00a0viel\u00e4\u00a0paikkaansa eli aiheen yksityiskohtainen k\u00e4sittelyn aika ei ole viel\u00e4\u00a0tullut. Benny Morrisin aiemmat julistukset saivat j\u00e4rkyttyneen vastaanoton, sill\u00e4\u00a0ne olivat paluu 1800-luvulle. Osoittaessaan selvi\u00e4v\u00e4ns\u00e4\u00a0ilman Israelin nykyisten puolestapuhujien ideologisia h\u00e4m\u00e4yksi\u00e4\u00a0h\u00e4n oikeutti syrj\u00e4ytt\u00e4misen sill\u00e4, ett\u00e4\u00a0kyse on \u201cbarbaarien\u201d\u00a0ja \u201csivilisaation\u201d\u00a0 v\u00e4lisest\u00e4\u00a0konfliktista. Aivan kuten oli koko ihmiskunnan kannalta parempi, ett\u00e4\u00a0\u201cAmerikan mahtava demokratia\u201d\u00a0korvasi alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n, on palestiinalaisten sys\u00e4\u00e4minen sivuun juutalaisvaltion tielt\u00e4\u00a0 yht\u00e4\u00a0lailla paikallaan. \u201cOn tilanteita\u201d, kertoo Morris sen enemp\u00e4\u00e4 kaunistelematta, \u201cjoissa lopulliseen hyv\u00e4\u00e4n johtavat, historian kuluessa suoritetut julmuudet ovat oikeutettuja\u201d. Kuulostaako Rooseveltilta? Mutta eih\u00e4n tuollaisia tunteettomuuksia tule en\u00e4\u00e4 sanoa.\u00a032<\/sup> Itsest\u00e4\u00e4nselvyydet voidaan kuitenkin h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4 mystifioinnilla. Se perustavanlaatuinen tosiasia, joka p\u00e4ti my\u00f6s aikaisempiin tilanteisiin, ett\u00e4 \u201cp\u00e4\u00e4asiallinen syy arabien\u201d juutalaisten maahanmuuttoon kohdistuvalle vastustukselle oli huoli \u201calueellisesta syrj\u00e4ytymisest\u00e4 ja h\u00e4\u00e4t\u00e4misest\u00e4\u201d \u2013 pelko, jonka perusteita voidaan tuskin kyseenalaistaa, ja jonka paikkansapit\u00e4vyden Israelin p\u00e4ivitt\u00e4iset toimet vain vahvistavat \u2013 on kaikin keinoin pidett\u00e4v\u00e4 poissa n\u00e4kyvist\u00e4.<\/p>\n Toinen Israel-lobbyn strategioista on holokaustiin ja \u201cuuteen anti-semitismiin vetoaminen. Aiemmassa tutkimuksessani tarkastelin sit\u00e4, kuinka Holokaustista on kehitetty ideologinen ase, jolla Israel pyrit\u00e4\u00e4n tekem\u00e4\u00e4n kritiikille immuuniksi.\u00a033<\/sup> T\u00e4ss\u00e4 teoksessa tarkestelen Holokaustiin vetoamisen muunnelmaa, \u201cuutta antisemitismi\u00e4\u201d. V\u00e4itteet \u201cuudesta antisemitismist\u00e4\u201d eiv\u00e4t ole uusia, eik\u00e4 niiss\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 ole kyse anti-semitismist\u00e4. Aina kun Israel joutuu uuden kansainv\u00e4lisen, Israelin vet\u00e4ytymiseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n painostuksen kohteeksi, sen puolestapuhujat kyh\u00e4\u00e4v\u00e4t taas uuden ja tarkasti organisoidun mediaspektaakkelin v\u00e4itt\u00e4en, ett\u00e4 maailma on anti-semitismi\u00e4 tulvillaan. H\u00e4peilem\u00e4t\u00f6n juutalaisvastaisuuden hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 vie oikeutuksen Israeliin kohdistuvalta kritiikilt\u00e4, tekee juutalaisista uhreja palestiinalaisten sijaan ja sys\u00e4\u00e4 taakan arabeille, joiden tulisi nyt hankkiutua eroon anti-semitismist\u00e4\u00e4n, ja vapauttaa Israelin sen omasta vastuustaan hankkiutua eroon miehitetyist\u00e4 alueista. Tarkka analyysi siit\u00e4, mink\u00e4 Israel-lobby lukee antisemitismiksi, paljastaa kolme komponenttia: liioittelun ja v\u00e4\u00e4ristelyn; Israeliin kohdistuvan, perustellun kritiikin harhauttavan leimaamisen juutalaisvastaisuudeksi; ja ep\u00e4oikeutetun, mutta ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n, Israeliin kohdistuvan kritiikin yleist\u00e4minen kaikkiin juutalaisiin kohdistuvaksi. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4ni v\u00e4it\u00e4n, kaikkien tutkimustulosten mukaisesti, ett\u00e4 jos nykyinen juutalaisiin kohdistuva paheksunta ilmee aina samanaikaisesti Israelin raakojen, palestiinalaisia vastaan suunnattujen toimien yhteydess\u00e4, niin t\u00e4ll\u00f6in tulevaisuuden kannalta vastuullinen ratkaisu, puhumattakaan eettisyydest\u00e4, on miehityksen lakkauttaminen. Israelin kokonaisvaltainen vet\u00e4ytyminen palestiinalaisalueilta poistaisi kokonaan antisemiittien \u2013 ja kukapa kielt\u00e4isi, etteik\u00f6 heit\u00e4 todella olisi? \u2013 vaarallisen aseen ja lis\u00e4ksi paljastaisi heid\u00e4n varsinaisen agendansa. Ja mit\u00e4 enemm\u00e4n juutalaiset tekev\u00e4t pes\u00e4eroa Israelin miehitykseen sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n on niit\u00e4 ei-juutalaisia, jotka virheellisesti tulkitsevat Israelin laittomuudet ja niit\u00e4 ehdoitta tukevat (itse asiassa rohkaisevat) valtavirran juutalaisorganisaatiot yhdeksi ja samaksi juutalaisten yleisen mielialan kanssa.<\/p>\n Aloitin t\u00e4m\u00e4n johdannon muistelemalla From Time Immemorial -v\u00e4\u00e4renn\u00f6st\u00e4, sill\u00e4\u00a0p\u00e4\u00e4syy Israel\/Palestiina -konfliktia ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4lle kiistanalaisuudelle on varteenotettavaksi akateemiseksi tutkimukseksi naamioidun roskakirjallisuuden huomattava lis\u00e4\u00e4ntyminen. \u00c4lymyst\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4 arvioivat laadunvalvontamekanismit ovat, kaikessa ep\u00e4t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4nkin, olemassa. N\u00e4m\u00e4\u00a0mekanismit ilmenev\u00e4t tyypillisesti usean, m\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4\u00a0j\u00e4rjestyksess\u00e4\u00a0 esitetyn kysymyksen muodossa. Jos joku viittaa kirjaan, jonka teesi on ep\u00e4tavallinen, h\u00e4nelt\u00e4\u00a0kysyt\u00e4\u00e4n yleens\u00e4\u00a0seuraavaa: \u201cMik\u00e4\u00a0kustantamo julkaisi t\u00e4m\u00e4n kirjan?\u201d,\u00a0\u201cKuka kirjoitti sen?\u201d,\u00a0\u201cKetk\u00e4\u00a0antoivat suosituksensa kirjan takakanteen?\u201d\u00a0 tai \u201cMillaisia arvosteluja teoksesta kirjoitettiin [t\u00e4rkeimmiss\u00e4\u00a0 ammatillisissa lehdiss\u00e4]? N\u00e4iden kysymysten vastauksista voidaan yleens\u00e4\u00a0 p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mit\u00e4\u00a0kirjalta tulee odottaa. Yksi Israel\/Palestiina -konfliktin ep\u00e4miellytt\u00e4vyyksist\u00e4\u00a0on se, ett\u00e4\u00a0n\u00e4m\u00e4\u00a0 mekanismit toimivat melko huonosti, jos lainkaan.\u00a034<\/sup> Kirjan kirjoittaja voi opettaa ensiluokkaisessa yliopistossa, kannessa voi olla maineikkaan kustantajan puumerkki, takakannessa voi olla ylenpalttisia kehuja, nimekk\u00e4imm\u00e4t lehdet voivat kirjoittaa yht\u00e4 ylist\u00e4vi\u00e4 arvosteluja, ja silti kirja voi olla t\u00e4ytt\u00e4 h\u00f6lynp\u00f6ly\u00e4. Viimeisin lis\u00e4 t\u00e4h\u00e4n genreen ja t\u00e4m\u00e4n kirjan [Chutzpahin tuolla puolen, toim. huom.] toisen osan aihe on Harvardin oikeustieteellisen tiedekunnan professorin Alan Dershowitzin\u00a035<\/sup> bestseller The Case for Israel.\u00a0 Voidaan rehellisesti sanoa, ett\u00e4 The Case for Israel ylitt\u00e4\u00e4 valheellisuudessaan jopa From Time Immemorialin ja on yksi kaikkien aikojen r\u00e4ikeimmist\u00e4 Israel\/Palestiina -konfliktia k\u00e4sittelevist\u00e4 akateemisista ved\u00e4tyksist\u00e4. Dershowitz itse asiassa ottaa useita kohtia suoraan Petersin v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksest\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Peters v\u00e4\u00e4rensi todellisia l\u00e4hteit\u00e4\u00e4n, menee Dershowitz askelta pidemm\u00e4lle viittaamalla absurdeihin l\u00e4hteisiin tai haalii todistusaineistoa kokoon tyhj\u00e4st\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kirjan [Chutzpahin tuolla puolen, toim. huom.] ydinluvut asettavat valtavirran ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6jen Israelin ihmisoikeusrikkomuksia k\u00e4sittelev\u00e4t tutkimustulokset vastakkain Dershowitzin v\u00e4itteiden kanssa. Tulen osoittamaan, ett\u00e4 on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 ainoaa h\u00e4nen ihmisoikeuskysymyksist\u00e4 kirjoittamaansa lukua \u2013 tai mit\u00e4\u00e4n muutakaan The Case for Israelin lukua \u2013, joka ei v\u00e4\u00e4rent\u00e4isi uskottavaa l\u00e4hdett\u00e4 tai viittaisi syv\u00e4sti h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4n l\u00e4hteeseen. Ensisijainen tarkoitukseni ei ole osoittaa, ett\u00e4 Dershowitz on huijari. Kiinnostavampaa on se, ett\u00e4 nimenomaan institutionalisoidut vinoumat mahdollistavan The Case for Israelin kaltaisten tekeleiden nousemisen bestsellereiksi. Ilman Dershowitzin Harvardin mukanaan tuomaa statusta, Mario Cuomon, Henry Luis Gates Jr:n, Elie Wieselin ja Floyd Abramsin\u00a036<\/sup> ylistyksi\u00e4 ja New York Timesin, Boston Globen\u00a037<\/sup> ja muiden vastaavien my\u00f6nteist\u00e4 vastaanottoa, olisi The Case for Israelin arvo ollut sama kuin Maapallo on litte\u00e4 -yhteis\u00f6n viimeisimm\u00e4n julkaisun.<\/p>\n Beyond Chutzpahin tarkoituksena on avata Israel\/Palestiina -konfliktiin kiedottua, keinotekoisen kiistanalaisuuden ja kiistelyn verhoa. Olen vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 kuka tahansa v\u00e4\u00e4ristelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 historiaa tarkasteleva havaitsee palestiinalaisten kokeman ep\u00e4oikeudenmukaisuuden. Toivon, ett\u00e4 lukijat saavat kirjasta my\u00f6s tarvittavaa intoa toiminalle, ja ett\u00e4 voimme yhdess\u00e4 saavuttaa kest\u00e4v\u00e4n rauhan Israeliin ja Palestiinaan.<\/p>\n L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n 1. New York: Harper and Row, 1984.<\/p>\n 2. Petersin tapauksen taustaa, ks. erityisesti Edward Saidin \u201cConspiracy of Praise\u201d Edward Saidin ja Christopher Hitchensin (toim.) Blamining the Victims: Spurious Scholarship and the Palestinian Question (New York, 2001); Petersin v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksen kokonaisvaltainen dokumentointi, ks. Norman G. Finkelsteinin Image and Reality of the Israel\/Palestine Conflict, toinen painos. (New York, 2003), luku 2; aiheen nykytilanteesta, ks. ibid., sivuu xxxii<\/p>\n 3. Muutamia aitoa v\u00e4ittely\u00e4 nostattavia kysymyksi\u00e4 on edelleen j\u00e4ljell\u00e4: pyrkik\u00f6 sionistijohto\u00a0 alusta alkaen \u201csiirt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u201d palestiinalaiset Palestiinasta. Vuoden 1967 sodasta ja sen j\u00e4lkipyykist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 keskustelu johtuu kahdesta seikasta: Israelin t\u00e4rkeimm\u00e4t valtionarkistot ovat edelleen suljettuina, ja Kuuden p\u00e4iv\u00e4n sodan j\u00e4lkivaikutukset \u2013 palestiinalaisalueiden miehitys niist\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 \u2013 ovat edelleen olemassa. Palestiinalaisten pakolaisongelma on ainoa kiistakysymys, joka sai alkunsa Israelin perustamisen yhteydess\u00e4 ja on edelleen ajankohtainen. Kenties juuri siksi palestiinalaisten pakolaiskysymyksest\u00e4 kiistell\u00e4\u00e4n viel\u00e4kin, vaikkakin vain rajoitetusti.<\/p>\n 4. Teoksen sionismimielisyyden lis\u00e4ksi Urin menestysteoksen silkkaa rasismia on vaikea unohtaa. Arabit, heid\u00e4n kyl\u00e4ns\u00e4 ja kotinsa \u2013 viimeist\u00e4 my\u00f6ten \u2013 ovat \u201chaisevia\u201d tai \u201ch\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n lemun\u201d ja \u201ciljett\u00e4v\u00e4n l\u00f6yhk\u00e4n\u201d kyll\u00e4st\u00e4mi\u00e4. Arabimiehet vain \u201cmakoilevat\u201d \u201cv\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4\u201d p\u00e4iv\u00e4t l\u00e4peens\u00e4 \u2013 elleiv\u00e4t he sitten ole punomassa \u201cjoitain arabien t\u00e4ysin hyv\u00e4ksytt\u00e4vin\u00e4 pit\u00e4vi\u00e4, tyypillisi\u00e4 sel\u00e4n takana haudottuja juoniaan\u201d, tai turvautumassa \u201carabien moraalittomaan etiikkaan \u2026 jossa kaikki rikokset, murhaamista lukuunottamatta, ovat hyv\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4\u201d. Tai sitten he \u201cmuuttuvat hysteeriseksi pienimm\u00e4st\u00e4kin yllytyksest\u00e4\u201d. Palestiinasta, ennen juutalaisten tekemi\u00e4 ihmeit\u00e4, kirja sanoi: \u201cetel\u00e4p\u00e4\u00e4ty oli arvotonta autiomaata, keskiosa kulunutta ja siit\u00e4 pohjoiseen saakka suota\u201d; \u201cm\u00e4rkivi\u00e4, j\u00e4hmettyneit\u00e4 soita, eroosion kuluttamia vuoria, kivisi\u00e4 peltoja ja k\u00f6yhtynytt\u00e4 maaper\u00e4\u00e4, kaikki t\u00e4m\u00e4 arabien ja turkkilaisten tuhatvuotisen laiminly\u00f6nnin aikaansaannosta. \u2026 Arabeille laulut ja iloitseminen olivat harvassa\u2026 T\u00e4ss\u00e4 ilmapiiriss\u00e4 juonimisesta, petollisuudesta, murhaamisesta, verikostoista ja kateudesta tuli el\u00e4m\u00e4ntapa. Arabien luonteenlaatuun johtaneet julmat tosiasiat askarruttivat ulkomaalaisia.\u201d Sionismin propagandassa on suoraan sanottuna tapahtunut vain v\u00e4h\u00e4isi\u00e4 muutoksia. (Leon Uris, Exodus [New York, 1959], s. 181, 213, 216, 227, 228, 229, 253, 334, 352 \u2013 53).<\/p>\n 5. Walid Klalidi, \u201cWhy did the Palestinians Leave?\u201d Middle East Forum (kes\u00e4kuussa 1959). Erskine Childers, \u201cThe Other Exodus\u201d, Spectator (toukokuun 12. 1961)<\/p>\n 6. \u2018Uudesta historiankirjoituksesta\u2019 irrallisena kehittynyt, t\u00e4t\u00e4 tutkimussuuntausta tarkasteleva kirjallisuus on lis\u00e4\u00e4ntyt. Hyv\u00e4\u00e4n alkuun p\u00e4\u00e4see esseell\u00e4 \u201cThe New Historiography: Israel and Its Past\u201d Benny Morrisin teoksessa \u201c1948 and After: Israel and the Palestinians (Oxford, 1990), s. 1 \u2013 34.<\/p>\n 7. Ks. t\u00e4m\u00e4n kirjan luku kuusi.<\/p>\n 8. Isrealin s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4 julkinen kuva koki ensimm\u00e4isen romahduksensa kes\u00e4kuun 1982 Libanonin sodassa. Romahduksen aiheuttaneet tekij\u00e4t ovat muistamisen arvoisia. Vaikka Israelin vuoden 1982 hy\u00f6kk\u00e4yksen raakuus ja rikosten runsaus toki vaikuttivat t\u00e4h\u00e4n, oli varsinainen syy \u2013 L\u00e4hi-id\u00e4n veteraanikirjeenvaihtajan Robert Fiskin mukaan \u2013 se, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kerralla sek\u00e4 arabidiktatuurit ett\u00e4 Israelin PR-koneisto olivat kyvytt\u00f6mi\u00e4 kontrolloimaan ja manipuloimaan kaikkea uutisointia: \u201cLibanonin hallitus oli liian heikko ja turvallisuusviranomaiset liian sodan jakamia asettaakseen sensuuria l\u00e4nsimaisille toimittajille Beirutissa. Israelin joukkojen mukana matkustavien toimittajien liikkumista rajoitettiin tuntuvasti, ja toisinaan heit\u00e4 my\u00f6s sensuroitiin, mutta heid\u00e4n Beirutissa ty\u00f6skentelev\u00e4t kollegansa saivat matkustaa ja kirjoittaa heid\u00e4n itsens\u00e4 parhaaksi n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4 tavalla. Toimittajilla oli nyt ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa mahdollisuus havainnoida L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 sotaa arabien n\u00e4k\u00f6kulmasta ja he havaitsivat, ettei Israelin n\u00e4enn\u00e4isen voittamaton, moraalisesta ylily\u00f6ntiasemasta nauttiva ja \u201cterroristeja\u201d vastaan sotiva armeija toiminutkaan legendan mukaisesti. Israelilaiset olivat julmia, he kohtelivat kaltoin vankeja, tappoivat tuhansittain siviilej\u00e4, valehtelivat toimistaan ja katselivat, kun heid\u00e4n miliisins\u00e4 teurasti pakolaisleirin asukkaat. He k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t itse asiassa hyvin samalla tapaa kuin \u201csivistym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t\u201d arabiarmeijat, joita Israel oli niin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti panetellut 30 vuoden ajan. Libanonista uutisoiminen \u2026 oli uusi ja h\u00e4iritsev\u00e4 kokemus israelilaisille. Heill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut totuuden monopolia.\u201d T\u00e4st\u00e4 voi j\u00e4lleen havaita, kuinka tuhoisaa arabimaissa ilmennyt, omiin kansalaisiin kohdistettu alistaminen on ollut. (Robert Fisk, Pity the Nation [New York, 1990], s. 407; kursivointi alkuper\u00e4istekstiss\u00e4.)<\/p>\n 9. Ari Shavit, \u201cSurvival of the Fittest\u201d, haastattelu Benny Morrisin kanssa, Haaretz (tammikuun 9, 2004) Oivaltavia kommentteja, ks. Baruch Kimmerling, \u201cIs Ethnic Cleansing of Arabs Getting Legitimacy from a New Israeli Historian?\u201d Tikkun (27. tammikuuta, 2004); Morrisin viimeisimmist\u00e4 lausunnoista, ks. Finkelstein, Image and Reality, s. xxix \u2013 xxx.<\/p>\n 10. Ks. mm. Salman Abu Sitta, \u201cThe Implementation of the Right of Return,\u201d Roane Carey (toim.), The New Intifada: Resisting Israel\u2019s Apartheid (New York, 2001), s. 299 \u2013 319.<\/p>\n 11. YK:n Yleiskokouksen P\u00e4\u00e4t\u00f6slauselma 44\/42, Question of Palestine (joulukuun 6. 1989); YK:n Yleiskokouksen P\u00e4\u00e4t\u00f6slauselma 58\/21, Peaceful Settlement of the Question of Palestine (22. tammikuuta, 2004. N\u00e4ist\u00e4 YK:n \u00e4\u00e4nestyksist\u00e4 lis\u00e4\u00e4, ks. Finkelstein, Image and Reality, s. xvii \u2013 xviii.<\/p>\n 12. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 \u201cnatsi-holokausti\u201d viittaa varsinaiseen historialliseen tapahtumaan ja \u201cholokausti\u201d vuorostaan tapahtuman ideologiseen representaatioon. Ks. Norman G. Finkelstein, The Holocaust Industry: Reflections on the Exploitatation of Jewish Suffering, toinen painos. (New York, 2003), s. 3 ja luku 2.<\/p>\n 13. Meron Benvenisti, \u201cTwo generations growing up in Jerusalem\u201d, New York Times Magazine (16. lokakuuta, 1988); samansuuntaisia sanavalintoja , ks. Benvenistin Intimate Enemies: Jews and Arabs in a Shared Land (Berkley, 1995), s. 9 (\u201cmuinainen taistelu, paimentolaissota\u201d), 19 (\u201csen paikallinen, yhteis\u00f6jen v\u00e4linen luonne\u201d).<\/p>\n 14. Vertauksista euroamerikkalaiseen Pohjois-Amerikan valloitukseen, ks. Norman G. Finkelstein, The Rise and Fall of Palestine: A Personal Account of the Intifada Years (Minneapolis, 1996), s. 104 \u2013 21; vertauksista apartheidiin, ks. Finkelstein, Image and Reality, s. xxvii ja luku 7.<\/p>\n 15. Palestine Royal Commission Report (Lontoo, 1937), s. 76, 94, 110, 131, 136, 363; kursivointi lis\u00e4tty.<\/p>\n 16. Yosef Gorny, Zionism and the Arabs, 1882 \u2013 1948: A Study of Ideology (Oxford, 1987), s. 197. N\u00e4iden sionististen syiden analyysiin, ks. Finkelstein, Image and Reality, s. 101 \u2013 2.<\/p>\n 17. Taustaa ja keskustelua, ks. Finkelstein, Image and Reality, s. 89 \u2013 98.<\/p>\n 18. Isaiah Friedman, The Question of Palestine: British-Jewish-Arab Relations, 1914 \u2013 1918 (Lontoo, 1992), s. 13 \u2013 14 (Samuel), s. 325 \u2013 26 (Balfour); vrt. s. 331. Clive Ponting, Churchill (Lontoo, 1994), s. 254. Useimmat ei-sionistiset versiot yhdistiv\u00e4t oikeutuksissaan \u201ctyhj\u00e4 maa\u201d -teesin rasismiin: Palestiina oli harvaan asutettu, ja sen maaper\u00e4 k\u00f6yhtynytt\u00e4 ja tuottamatonta arabien k\u00e4siss\u00e4, kun taas juutalaiset, sivilisaation ja edistyksen lipunkantajina, tekisiv\u00e4t \u2013 ja my\u00f6hemmin tekiv\u00e4tkin \u2013 maasta hedelm\u00e4llist\u00e4 ansaiten n\u00e4in oikeutensa siihen.<\/p>\n 19. Isaac Deutscher, The Non-Jewish Jew and Other Essays (New York, 1968) s. 136 \u2013 137; samanlaisia muotoiluja, ks. s. 116, 122.<\/p>\n 20. Ibid., s. 112.<\/p>\n 21. Ibid., s. 137.<\/p>\n 22. Ibid., s. 137 \u2013 38.<\/p>\n 23. Ibid., s. 118.<\/p>\n 24. Vaikka Deutscherin mietteet sionismista ovatkin eritt\u00e4in ajankohtaisia \u2013 jokaisella sivulla on kiinnostavia oivalluksia ja tarkkoja ennustuksia \u2013 ovat ne silti sionismin puolustelun ja rasismin ryvett\u00e4mi\u00e4, ainakin ennen h\u00e4nen Kuuden p\u00e4iv\u00e4n sodan j\u00e4lkeisi\u00e4 hyvin kriittisi\u00e4 huomioitaan Israelista: \u201ckibbutsit olivat juutalaisia keitaita, jotka olivat sijoittuneet hajanaiseti Arabian aavikolle\u201d (s. 99); \u201cPalestiinan aavikolla ei ollut mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4ytynytt\u00e4 yhteiskuntaa\u201d ennen juutalaisten tuloa. (s. 100); sionistien v\u00e4ite, jonka mukaan \u201cPalestiina on, eik\u00e4 ikin\u00e4 lakannut olemasta, juutalainen\u201d on yht\u00e4 painava ja varteenotettava kuin arabien v\u00e4ite, jonka mukaan \u201cjuutalaiset ovat maahantunkeutujia ja kutsumattomia vieraita\u201d (s. 116) ja niin edelleen.<\/p>\n 25. Benny Morris, Israel\u2019s Border Wars, 1949 \u2013 1956 (Oxford, 1993), s. 380 (Dayan). Ks. keskustelua aiheesta, Finkelstein, Image and Reality, s. 98 \u2013 110 (Ben-Gurion sivulla 106).<\/p>\n 26. Ks. t\u00e4m\u00e4n kirjan Liite III.<\/p>\n 27. Voimakassanainen lausunto palestiinalaisten syist\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 YK:n Yleiskokouksen Jakosuunnitelma, ks. Walid Khalidi, \u201cRevisiting the UNGA Partition Resolution\u201d, Journal of Palestine Studies (syksy 1997), s. 5 \u2013 21.<\/p>\n 28. H\u00e4n on nimitt\u00e4nyt palestiinalaisia \u201csairaiksi, psykoottisiksi\u201d \u201csarjamurhaajiksi\u201d, jotka Israelin tulee \u201cvangita\u201d tai \u201cteloittaa,\u201d ja \u201cbarbaareiksi\u201d, joiden ymp\u00e4rille \u201ctulee rakentaa jonkinlainen h\u00e4kki.\u201d Ks. Haaretzin haastattelu. H\u00e4nen viimeisimmist\u00e4 lausunnoistaan yll\u00e4 mainitut sivut Image and Reality -teoksesta.<\/p>\n 29. Benny Morris, Righteous Victims: A History of the Zionist-Arab Conflict, 1881 \u2013 1999 (New York, 1999), s. 37.<\/p>\n 30. Helen Hunt Jackson, A Century of Dishonor (New York, 1981), s. 265.<\/p>\n 31. T\u00e4m\u00e4 ja muita vastaavanlaisia sanamuotoja, ks. Theodore Roosevelt, The Winning of the West (New York, 1889),\u00a0 1:118 \u2013 19, 121; 4:7, 54 \u2013 56, 65, 200, 201.<\/p>\n 32. N\u00e4iden Rooseveltin kommenttien tuominen esiin ei n\u00e4yt\u00e4 olevan sallittua: viimeaikaisissa Rooseveltin el\u00e4m\u00e4nkerroissa ei ole mit\u00e4\u00e4n mainintoja h\u00e4nen \u00e4sken mainituista tai muista samanlaisista sanomisistaan, joita h\u00e4nen kirjoituksensa ja kirjeenvaihtonsa pursuavat.<\/p>\n 33. Finkelstein, Holocaust Industry.<\/p>\n 34. T\u00e4m\u00e4 huomautus p\u00e4tee my\u00f6s \u201cHolokaustin tutkimukseen\u201d. Oleellista kritiikki\u00e4 Raul Hilbergilt\u00e4, holokaustin tutkimuksen perustajalta, ks. Finkelstein, Holocaust Industry, s. 60.<\/p>\n 35. Kaikki t\u00e4m\u00e4n kirjan viitteet on tehty The Case for Israelin (John Wiley and Sons, Inc.) kovakantiseen, elokuussa 2003 kustannettuun painokseen, John Wiley and Sons, Inc. -kustantajalta. L\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kirjan kustantamisen j\u00e4lkeen v\u00e4itin, runsaan todistusaineiston tukemana, ett\u00e4 kirja on v\u00e4\u00e4renn\u00f6s (ks.\u00a0www.normanfinkelstein.com<\/a>otsikon \u201cThe Dershowitz Hoax\u201d alla). Dershowitz teki joitain muutoksia The Case for Israelin ensimm\u00e4iseen pokkarivedokseen.<\/p>\n