Konflikti Palestiinan alueen arabiv\u00e4est\u00f6n ja juutalaisten siirtolaisten sek\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4istens\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 sai alkunsa 1800-luvulla, jolloin juutalaisia alkoi muuttaa Palestiinaan suurissa m\u00e4\u00e4rin sionistisen liikkeen my\u00f6t\u00e4. Tapahtumien taustalta voi erottaa kolme eurooppalaista aatetta: antisemitismin, nationalismin ja kolonialismin.<\/p>\n
Juutalaisia syrjittiin ja vainottiin Euroopassa vuosisatojen ajan. 1800-luvulla erityisen merkkipaalun muodostivat pogromit, juutalaisten joukkomurhat, Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Vuonna 1896 ilmestyneess\u00e4 kirjassaan Juutalaisvaltio<\/i> Theodor Herzl<\/b> esitti, ett\u00e4 juutalaiset voivat olla turvassa vain, jos he el\u00e4v\u00e4t erill\u00e4\u00e4n ei-juutalaisista. Ratkaisuksi antisemitismiin h\u00e4n ehdotti oman valtion perustamista. Herzl ei n\u00e4hnyt juutalaisia ensisijaisesti uskonnollisena ryhm\u00e4n\u00e4 vaan kansakuntana, jolle eurooppalaisen nationalismin ihanteiden mukaisesti kuuluisi oma valtio, jota se voisi hallita itsen\u00e4isen\u00e4, muista kansoista riippumatta. Juutalaisen nationalismin eli sionismin valtavirraksi kehittyi pian haara, jonka tavoitteena oli perustaa juutalaisvaltio Palestiinan alueelle.<\/p>\n
Sionismi syntyi vastauksena eurooppalaiseen antisemitismiin, ja t\u00e4m\u00e4n seurauksena n\u00e4ill\u00e4 aatteilla on merkitt\u00e4vi\u00e4 yhtym\u00e4kohtia. Sek\u00e4 sionismissa ett\u00e4 antisemitismiss\u00e4 on keskeisen\u00e4 ajatuksena, ett\u00e4 juutalaiset ja ei-juutalaiset ovat eri kansaa, eiv\u00e4tk\u00e4 voi el\u00e4\u00e4 rauhassa kesken\u00e4\u00e4n. Yhteist\u00e4 on my\u00f6s se, ett\u00e4 ongelma tulisi ratkaista poistamalla juutalaiset Euroopasta. Herzl kirjoittikin, ett\u00e4 antisemitisteist\u00e4 tulisi sionistien luotettavimpia yst\u00e4vi\u00e4. N\u00e4in osittain tapahtuikin: monet sionismin ja Israelin tukijoista niin historiallisesti kuin nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ovat antisemitistej\u00e4. Esimerkiksi Iso-Britannian ulkoministeri Arthur Balfour<\/b>, joka tunnetaan Balfourin julistuksesta, jolla Iso-Britannia vuonna 1917 ilmoitti tukevansa kansallisen kodin perustamista juutalaisille Palestiinaan, kirjoitti vuonna 1919 seuraavasti:<\/p>\n
”Jos [sionismi] onnistuu, se tekee suuren henkisen ja materiaalisen urakan juutalaisille, mutta ei yksin heille. Sill\u00e4 siten kun ymm\u00e4rr\u00e4n sen merkityksen se on, muun muassa, vakava yritys lievent\u00e4\u00e4 niit\u00e4 ikivanhoja k\u00e4rsimyksi\u00e4 joita l\u00e4nsimaiselle sivilisaatiolle on tuottanut se, ett\u00e4 sen keskuudessa on ainesosa, jota se liian kauan piti vieraana ja jopa vihamielisen\u00e4, mutta jota se oli yht\u00e4 kyvyt\u00f6n karkottamaan kuin sulauttamaankin. Varmastikin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4, ellei mist\u00e4\u00e4n muusta, sen tulisi saada tukemme.”<\/i><\/p>\nKolonialismi<\/h3>\n
Sionismille haettiin tukea Euroopan valtionp\u00e4\u00e4miehilt\u00e4 siirtomaahankkeena. Herzl esitti, ett\u00e4 ”Euroopan kannalta juutalaisvaltio toimisi puskurina Aasiaa vastaan ja olisi kulttuurin etuvartiosto barbarismia vastaan”<\/i>. Kuten muissakaan siirtomaahankkeissa, paikallisella v\u00e4est\u00f6ll\u00e4 ei katsottu olevan oikeutta maahan, ja heihin suhtauduttiin l\u00e4hinn\u00e4 esteen\u00e4 eurooppalaisten suunnitelmille. Kuten Winston Churchill<\/b> totesi vuonna 1937 Palestiinan kysymyst\u00e4 tutkineelle Peelin komissiolle<\/b>: ”En ole sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 koirankopin koiralla on lopullista oikeutta koppiin, vaikka se olisikin maannut siell\u00e4 pitk\u00e4n aikaa.”<\/i><\/p>\n
1900-luvun alussa, sionistisen liikkeen alkuaikoina, Palestiinan v\u00e4est\u00f6st\u00e4 yli 90% oli palestiinalaisia ja alle 10% juutalaisia. Antisemitismin voimistuessa Euroopassa ja sionistisen liikkeen kasvaessa Euroopan juutalaisia muutti Palestiinaan niin, ett\u00e4 vuonna 1948 v\u00e4est\u00f6st\u00e4 noin kaksi kolmannesta oli palestiinalaisia ja kolmannes juutalaisia. V\u00e4kiluku oli yhteens\u00e4 noin kaksi miljoonaa.<\/p>\n
Sionistisen liikkeen menetelm\u00e4t maan hankkimiseksi kehittyiv\u00e4t ajan my\u00f6t\u00e4. Aluksi sionistit ostivat maata perustaakseen vain juutalaisille tarkoitettuja siirtokuntia. Maalla asuneet ja ty\u00f6skennelleet palestiinalaiset maanviljelij\u00e4t eiv\u00e4t tyypillisesti omistaneet maata, ja maanomistajan myyty\u00e4 alueen heid\u00e4t ajettiin pois. Kasvava sionistien muuttoliike ja pyrkimys syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paikallisv\u00e4est\u00f6 oli er\u00e4s t\u00e4rkeimpi\u00e4 syit\u00e4 vuoden 1936 Iso-Britannian siirtomaahallintoon kohdistuneeseen arabikapinaan. Kapina kesti kolme vuotta, ja Iso-Britannian armeija kukisti sen lopulta yhteisty\u00f6ss\u00e4 Haganahin<\/b>, sionistien sotilaallisen j\u00e4rjest\u00f6n, kanssa. Iso-Britannia koulutti ja aseisti sionistien joukkoja, jotka kymmenen vuotta my\u00f6hemmin taistelivat Britannian siirtomaahallintoa vastaan.<\/p>\n
Er\u00e4s syy lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4\u00e4n juutalaisten muuttoon oli antisemitismin voimistuminen Euroopassa. Sionistisen liikkeen p\u00e4\u00e4tavoite oli kuitenkin valtion perustaminen, ei Euroopan juutalaisten pelastaminen. David Ben-Gurion<\/b>, Juutalaistoimiston johtokunnan puheenjohtaja, sionistisen armeijan johtaja vuosien 1947-1949 sodassa ja Israelin ensimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4ministeri, tiivisti suhtautumisen seuraavasti joulukuussa 1938, Saksan Kristalliy\u00f6n j\u00e4lkeen:<\/p>\n
Jos tiet\u00e4isin ett\u00e4 olisi mahdollista pelastaa kaikki Saksan [juutalaiset] lapset tuomalla heid\u00e4t Englantiin tai vain puolet heist\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 heid\u00e4t Israelin maahan, valitsisin j\u00e4lkimm\u00e4isen vaihtoehdon, koska meid\u00e4n ei tule punnita ainoastaan n\u00e4iden lasten el\u00e4m\u00e4\u00e4, vaan my\u00f6s Israelin kansan historiaa.<\/i><\/p>\nEtniset puhdistukset ja Israelin perustaminen<\/h3>\n
Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen sionistien joukot taistelivat Iso-Britannian siirtomaavaltaa vastaan. Sodan v\u00e4sytt\u00e4m\u00e4 Iso-Britannia k\u00e4\u00e4ntyi Palestiinan asiassa YK:n puoleen. YK:n yleiskokous \u00e4\u00e4nesti marraskuussa 1947, ett\u00e4 alue jaettaisiin juutalaisvaltioon ja arabivaltioon, joista ensiksi mainittu saisi 56% alueesta. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa juutalaiset omistivat noin 6% maasta ja heit\u00e4 oli v\u00e4est\u00f6st\u00e4 noin kolmannes, valtaosa hiljattain maahan muuttaneita.<\/p>\n
Palestiinalaiset eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, jonka mukaan heid\u00e4n kotimaastaan suurin osa annettaisiin sionistiselle siirtomaaliikkeelle. Iso-Britannia kielt\u00e4ytyi laittamasta jakosuunnitelmaa toimeen ja ilmoitti vet\u00e4v\u00e4ns\u00e4 joukkonsa pois Palestiinasta. Tilanne k\u00e4rjistyi palestiinalaisten ja sionistien v\u00e4liseksi sis\u00e4llissodaksi. Sionistien tavoitteena oli jakaa maa ja valloittaa Palestiinasta mahdollisimman suuri osa itselleen; palestiinalaiset pyrkiv\u00e4t est\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n. Sionistien joukkoja oli enemm\u00e4n ja ne olivat paremmin aseistettuja ja organisoituja, joten sionistit saavuttivat pian vahvemman aseman.<\/p>\n
Ongelmana juutalaisvaltion perustamiselle oli alusta alkaen ollut se, ett\u00e4 Palestiina oli jo asutettu. Jo vuonna 1936 alkaneen kapinan syit\u00e4 tutkimaan asetettu Iso-Britannian Peelin komissio totesi, ett\u00e4 Palestiinan jakaminen palestiinalaisten ja juutalaisten kesken edellytt\u00e4isi v\u00e4est\u00f6nsiirtoja. Vuoden 1948 sodan yhteydess\u00e4 sionistien joukot pyrkiv\u00e4t ratkaisemaan ongelman etnisill\u00e4 puhdistuksilla<\/a>. Sionistien joukot ajoivat palestiinalaisia pois ja tuhosivat kyli\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti. Iso-Britannian armeija poistui Palestiinasta toukokuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1948, jolloin sionistit julistivat Israelin valtion syntyneeksi ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t arabivaltiot liittyiv\u00e4t virallisesti sotaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa jo yli 200 palestiinalaista kyl\u00e4\u00e4 oli puhdistettu etnisesti ja noin 250 000 palestiinalaista ajettu kodeistaan.<\/p>\n Sionistien joukot saivat valloitettua laajemman alueen kuin mit\u00e4 juutalaisvaltiolle oli YK:n jakosuunnitelmassa osoitettu. Vuoden 1949 tulitaukosopimusten my\u00f6t\u00e4 kaikkiaan 78% Palestiinasta tuli Israelin haltuun. Vain Gazan kaistale Egyptin rajalla ja Jordan-joen l\u00e4nsirannan alue (It\u00e4-Jerusalem mukaan lukien) j\u00e4iv\u00e4t valloittamatta.<\/p>\n Vuoden 1948 sodan aikana sionistien joukot puhdistivat etnisesti ainakin 531 kyl\u00e4\u00e4 ja ajoivat pakolaisiksi Israelin valloittaman alueen ulkopuolelle 700 000-800 000 palestiinalaista. Israel on kansainv\u00e4lisen oikeuden vastaisesti est\u00e4nyt n\u00e4it\u00e4 pakolaisia palaamasta koteihinsa. My\u00f6s monet Israelin rajojen sis\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neist\u00e4 palestiinalaisista j\u00e4iv\u00e4t pakolaisiksi, kun heid\u00e4n kotinsa takavarikoitiin juutalaisten k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Osalle heist\u00e4 annettiin Israelin valtion kansalaisuus vuonna 1948, ja loput onnistuivat hankkimaan sen my\u00f6hemmin. Kaikki Israelin rajojen sis\u00e4ll\u00e4 asuneet palestiinalaiset olivat sotilashallinnon alaisina vuoteen 1966 asti.<\/p>\n Israelin perustaminen oli merkitt\u00e4v\u00e4 saavutus sionistiselle liikkeelle. Mutta tavoite valtiosta, jossa olisi vain juutalaisia, ei kuitenkaan toteutunut, koska alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6st\u00e4 ei p\u00e4\u00e4sty kokonaan eroon. Lis\u00e4ksi liikkeen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi muodostunut Palestiinan valloittaminen j\u00e4i kesken, sill\u00e4 vain osa alueesta saatiin Israelin vallan alle.<\/p>\n J\u00e4lkimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 ongelmista ratkaistiin vuonna 1967, kun Israel j\u00e4nnitteiden noustua hy\u00f6kk\u00e4si naapurimaidensa kimppuun ja valloitti kuuden p\u00e4iv\u00e4n sodassa loput Palestiinasta eli Gazan kaistan ja L\u00e4nsirannan, mukaan lukien It\u00e4-Jerusalemin. (Lis\u00e4ksi Israel valloitti Egyptilt\u00e4 Siinain niemimaan ja Syyrialta Golanin kukkulat.) N\u00e4m\u00e4 alueet tulivat sotilasmiehityksen alaisiksi, ja Israel aloitti paikallisen v\u00e4est\u00f6n rakennusten tuhoamisen ja oman siviiliv\u00e4est\u00f6ns\u00e4 siirt\u00e4misen miehitetyille alueille, kansainv\u00e4lisen oikeuden vastaisesti. Israelin historiassa onkin vain muutaman kuukauden kausi, jolloin se ei ole pit\u00e4nyt palestiinalaisia sotilashallinnon alla. Israelin vuoden 1949 rajojen sis\u00e4ll\u00e4 asuvat palestiinalaiset olivat sotilashallinnon alaisina vuoteen 1966 asti, ja hallintokoneisto siirrettiin miehitetyille alueille vuonna 1967.<\/p>\n Vuodesta 1967 alkaen Israelin hallitukset ovat sitoneet miehitettyj\u00e4 alueita jatkuvasti tiukemmin Israeliin. Niille rakennetaan lis\u00e4\u00e4 vain juutalaisille tarkoitettuja siirtokuntia ja palestiinalaisten koteja tuhotaan siirtokuntien tielt\u00e4 ja palestiinalaisten ajamiseksi pois<\/a>. Vuoden 1967 j\u00e4lkeen Israel on tuhonnut yli 26 000 palestiinalaisten rakennusta miehitetyill\u00e4 alueilla. Siirtokuntien rakentaminen ja talojen tuhoaminen on kansainv\u00e4lisen oikeuden vastaista.<\/p>\n Vuoden 1967 valloitus toi koko Palestiinan alueen Israelin vallan alle. T\u00e4m\u00e4 pahensi sit\u00e4 Israelin kannalta ongelmallista tilannetta, ett\u00e4 sen hallitseman alueen v\u00e4est\u00f6 ei koostu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n juutalaisista. Israelin poliittisilla toimijoilla on ollut erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 siit\u00e4, miten Israel saisi pidetty\u00e4 hallussaan mahdollisimman suurta osaa Palestiinasta ja miten palestiinalaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 siell\u00e4 saataisiin mahdollisimman pieneksi. Yhteist\u00e4 sionismin valtavirran n\u00e4kemyksille on se, ett\u00e4 niiden l\u00e4ht\u00f6kohta on juutalaisten ylivalta Israelissa ja miehitetyill\u00e4 alueilla. Kuten Etel\u00e4-Afrikan apartheid, my\u00f6s Israelin apartheid ilmenee<\/a> laeissa ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4, jotka asettavat juutalaiset ja ei-juutalaiset eriarvoiseen asemaan. Ei-juutalaisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskee suuri joukko erilaisia rajoituksia, jotka vaihtelevat riippuen siit\u00e4, mihin ryhm\u00e4\u00e4n henkil\u00f6 kuuluu: onko h\u00e4n Israelin kansalainen, asuuko h\u00e4n miehitetyill\u00e4 alueilla, onko h\u00e4nen kotipaikkansa It\u00e4-Jerusalemissa, ja niin edelleen.<\/p>\n T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Palestiinassa el\u00e4\u00e4 noin 12 miljoonaa ihmist\u00e4, joista suunnilleen puolet ovat israelinjuutalaisia ja puolet palestiinalaisia arabeja. N\u00e4ist\u00e4 Israelin kansalaisia on noin 7.5 miljoonaa, joista noin 6 miljoonaa ovat juutalaisia ja 1.5 miljoonaa palestiinalaisia. L\u00e4nsirannalla el\u00e4\u00e4 noin 2.5 miljoonaa palestiinalaista ja Gazan kaistalla noin 1.5 miljoonaa. Israelinjuutalaisista noin puoli miljoonaa asuu miehitetyn L\u00e4nsirannan siirtokunnissa. Miehitettyjen alueiden palestiinalaisilla ei ole mink\u00e4\u00e4n maan kansalaisuutta. Lis\u00e4ksi Palestiinan ulkopuolella el\u00e4\u00e4 noin viisi miljoonaa palestiinalaista pakolaista, suurin osa vuoden 1948 etnisten puhdistusten uhrien j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4. Heist\u00e4 osalla on asuinmaansa kansalaisuus, toisilla ei ole kansalaisuutta lainkaan.<\/p>\n Vuonna 1987 miehitetyill\u00e4 alueilla alkoi kansannousu, intifada<\/i> (sana tarkoittaa kirjaimellisesti ”pois ravistamista”), joka haastoi Israelin sotilashallinnon. Israel yritti kukistaa kansannousun v\u00e4kivalloin ja surmasi noin tuhat palestiinalaista (israelinjuutalaisia kuoli kansannousussa noin sata). Lopulta Israel joutui kuitenkin neuvottelemaan muutoksista miehitetyill\u00e4 alueilla. Neuvotteluja ei k\u00e4yty kansannousun ruohonjuuritason johdon kanssa, vaan Israelin neuvottelukumppanina oli palestiinalaisten virallinen edustaja, PLO<\/b> (Palestine Liberation Organization) jota johti Jasser Arafat<\/b>. Salaisten neuvottelujen tuloksena allekirjoitettiin vuonna 1993 Oslon sopimus. Oslon sopimuksen my\u00f6t\u00e4 perustettiin Palestiinalaishallinto (PA<\/b>, Palestinian Authority), jonka teht\u00e4v\u00e4ksi tuli hallinnoida osaa miehitetyist\u00e4 alueista Israelin puolesta ja est\u00e4\u00e4 palestiinalaisten vastarinta miehitykselle. PA on taloudellisesti riippuvainen ulkopuolisesta tuesta, josta valtaosa tulee EU:lta ja Yhdysvalloilta, jotka ovat Israelin liittolaisia.<\/p>\n Oslon sopimuksen mukaan miehitettyjen alueiden kohtalosta oli tarkoitus sopia lopullisesti vuoteen 1996 menness\u00e4. Sen sijaan sotilashallinto jatkui ja miehitetyt alueet eristettiin entist\u00e4 tiukemmin. T\u00e4m\u00e4 takia vuonna 2000 alkoi toinen intifada. Kuten ensimm\u00e4isen intifadan aikana, Israel vastasi kansannousuun v\u00e4kivaltaisesti. T\u00e4ll\u00e4 kertaa palestiinalaisetkin siirtyiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Israelin tavoin laajamittaista ja voimakasta v\u00e4kivaltaa. Kuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi ja palestiinalaisten ja israelinjuutalaisten osuudet kuolleista l\u00e4heniv\u00e4t toisiaan. Ensimm\u00e4isen intifadan aikana 1987-1993 palestiinalaisia tapettiin noin kymmenen kertaa enemm\u00e4n kuin israelinjuutalaisia, vuosien 2000 ja 2005 v\u00e4lill\u00e4 israelinjuutalaisia tapettiin noin 1000 ja palestiinalaisia noin 3000. (T\u00e4ss\u00e4 tarkempi katsaus<\/a> kuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n vuodesta 2000 nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n.)<\/p>\n Toisen intifadan katsotaan loppuneen vuonna 2005. Palestiinalainen ryhm\u00e4 Hamas<\/b>, joka oli noussut intifadassa johtavaan asemaan, aloitti silloin yksipuolisen tulitauon. Hamas osallistui palestiinalaisten poliittiseen prosessiin ja voitti PA:n parlamenttivaalit 2006. Valinta johti siihen, ett\u00e4 Yhdysvallat ja EU rankaisivat Gazan kaistaa talouspakotteilla. Vuonna 2007 Fatah<\/b>-puolue, joka aiemmin johti PA:ta, suunnitteli ottavansa PA:n haltuun sotilasvallankaappauksessa Israelin ja Yhdysvaltojen tuella, mutta Hamas esti t\u00e4m\u00e4n v\u00e4kivalloin. Gaza j\u00e4i Hamasin haltuun ja L\u00e4nsiranta Fatahille. Koska Fatah, joka toimii yhteisty\u00f6ss\u00e4 Israelin sotilasmiehityksen kanssa, ei en\u00e4\u00e4 hallinnut Gazan kaistaa, Israel, Egypti, EU ja Yhdysvallat asettivat alueen tiukkaan saartoon.<\/p>\n Toisen intifadan aikana Israel alkoi rakentaa muuria L\u00e4nsirannalle. Muuri kulkee enimm\u00e4kseen miehitetyill\u00e4 alueilla ja sulkee suuren osan siirtokunnista Israelin puolelle. Muurin tarkoituksena on erottaa toisistaan israelinjuutalaiset ja miehitettyjen alueiden palestiinalaiset. Koska siirtokuntien sijainti on valittu siten, ett\u00e4 ne hallitsevat L\u00e4nsirannan aluetta, muuri j\u00e4tt\u00e4\u00e4 Israelin puolelle my\u00f6s suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n miehitettyjen alueiden palestiinalaisia, ja se leikkaa useita palestiinalaisia kyli\u00e4 kahtia. Israelissa muurin edustamaan erottelupolitiikkaan viitataan heprean kielen sanalla hafrada<\/i>, mik\u00e4 tarkoittaa erottelua, eli samaa kuin afrikaansin apartheid<\/i>. Muurin lis\u00e4ksi useat muut kulkuesteet jakavat miehitetyt alueet lukuisiksi toisistaan erotetuiksi pirstaleiksi.<\/p>\n Hein\u00e4kuun 9. p\u00e4iv\u00e4 2004 Kansainv\u00e4linen tuomioistuin antoi YK:n yleiskokouksen pyynn\u00f6st\u00e4 lausuntonsa<\/a> erottelumuurista. Tuomioistuin totesi, ett\u00e4 muuria ei voi oikeuttaa Israelin esitt\u00e4mill\u00e4 turvallisuustekij\u00f6ill\u00e4, ett\u00e4 se on laiton ja tulisi purkaa. T\u00e4m\u00e4n rohkaisemana palestiinalainen kansalaisyhteiskunta esitti hein\u00e4kuun 9. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 2005 pyynn\u00f6n<\/a> Israelin asettamisesta kulttuurilliseen, akateemiseen ja taloudelliseen boikottiin sek\u00e4 talouspakotteisiin Etel\u00e4-Afrikan mallin mukaisesti. T\u00e4m\u00e4 BDS (Boycott, Divestment, Sanctions) -kampanja on edennyt muutamassa vuodessa huomattavasti.<\/p>\n Merkitt\u00e4vin toisen intifadan j\u00e4lkeinen kehitys on vastarinnan painopisteen siirtyminen poliittisista j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 ruohonjuuritason kansalaistoimintaan, jonka oleellinen osa on yhteisty\u00f6 israelilaisten ja kansainv\u00e4listen tahojen kanssa. Siin\u00e4 miss\u00e4 Fatahin ja Hamasin p\u00e4\u00e4asiallisia toimintamuotoja ovat olleet neuvottelut ja aseellinen vastarinta, ruohonjuuritason vaikuttaminen perustuu aseettomaan suoraan toimintaan ja kansainv\u00e4liseen painostukseen Israelin apartheidin lopettamiseksi. Muutokseen ovat vaikuttaneet v\u00e4kivaltaisen vastarinnan ep\u00e4onnistuminen ja kasvava tietoisuus siit\u00e4, ett\u00e4 Fatahin hallussa olevat palestiinalaisia periaatteessa edustavat j\u00e4rjest\u00f6t PLO ja PA auttavat yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sotilasmiehityst\u00e4.<\/p>\n Ruohonjuuritason toimintaan kuuluu kansainv\u00e4listen aktivistien yhteisty\u00f6 Palestiinassa. Heid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olonsa suojelee palestiinalaisia ja auttaa levitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tietoa tapahtumista. Erottelumuurin vastustaminen paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja Gazan saarron rikkominen ovat erityisen n\u00e4kyvi\u00e4 yhteisty\u00f6n muotoja, mutta kansalaistoimijat my\u00f6s esimerkiksi suojelevat kouluun menevi\u00e4 lapsia ja oliivinpoimijoita siirtokuntalaisten v\u00e4kivallalta. Kansainv\u00e4linen ruohonjuuritason tuki my\u00f6s osoittaa palestiinalaisille konkreettisesti, ett\u00e4 he eiv\u00e4t ole yksin Israelin apartheidia vastassa. Toiminta miehitetyill\u00e4 alueilla, kuten talojen tuhoamisten dokumentointi ja kotien j\u00e4lleenrakentaminen, on keskeinen osa ICAHDin toimenkuvaa.<\/p>\n Yleisteoksia<\/strong><\/p>\n Rashid Khalidi: The Hundred Years’ War on Palestine: A History of Settler Colonialism and Resistance, 1917-2017<\/em> (Metropolitan Books, 2020) Ali Abunimah: One Country: A Bold Proposal to End the Israeli-Palestinian Impasse <\/i>(Metropolitan Books, 2006) Antisemitismist\u00e4<\/strong><\/p>\n Eero Kuparinen: Antisemitismin musta kirja: juutalaisvainojen pitk\u00e4 historia<\/i> (Atena, 2006)<\/p>\n Sionismista<\/strong><\/p>\n Theodor Herzl: Juutalaisvaltio<\/i> (Savukeidas, 2010) Etnisist\u00e4 puhdistuksista<\/strong><\/p>\n Rosemary Esber: Under the Cover of War: The Zionist Expulsion of the Palestinians<\/i> (Arabicus Books & Media, 2009) Israelin ja arabimaiden suhteista, historiasta<\/strong><\/p>\n Noam Chomsky: Fateful Triangle: The United States, Israel and the Palestinians<\/i> (Pluto Press, 1999) Israelin palestiinalaisista kansalaisista<\/strong><\/p>\n Susan Nathan: Toinen Israel<\/em> (Otava, 2005)’ Oslon sopimuksen ajasta<\/strong><\/p>\n Amira Hass: Drinking the Sea at Gaza<\/i> (Owl Books, 2000) Israel-Palestiina \u2013konfliktin historiaa Konflikti Palestiinan alueen arabiv\u00e4est\u00f6n ja juutalaisten siirtolaisten sek\u00e4 heid\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4istens\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 sai alkunsa 1800-luvulla, jolloin juutalaisia alkoi muuttaa Palestiinaan suurissa m\u00e4\u00e4rin sionistisen liikkeen my\u00f6t\u00e4. Tapahtumien taustalta voi erottaa kolme eurooppalaista aatetta: antisemitismin, nationalismin ja kolonialismin. Antisemitismi ja nationalismi Juutalaisia syrjittiin ja vainottiin Euroopassa vuosisatojen ajan. 1800-luvulla erityisen merkkipaalun muodostivat pogromit, juutalaisten joukkomurhat, […]<\/p>\n","protected":false},"author":9,"featured_media":7681,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","template":"","meta":{"zakra_page_container_layout":"customizer","zakra_page_sidebar_layout":"customizer","zakra_remove_content_margin":false,"zakra_sidebar":"customizer","zakra_transparent_header":"customizer","zakra_logo":0,"zakra_main_header_style":"default","zakra_menu_item_color":"","zakra_menu_item_hover_color":"","zakra_menu_item_active_color":"","zakra_menu_active_style":"","zakra_page_header":true,"footnotes":""},"class_list":["post-311","page","type-page","status-publish","has-post-thumbnail","hentry"],"yoast_head":"\nEtnisist\u00e4 puhdistuksista sotilasmiehitykseen<\/h3>\n
Ensimm\u00e4inen intifada ja Oslon sopimus<\/h3>\n
Toinen intifada<\/h3>\n
Erottelumuurista kansainv\u00e4liseen yhteisty\u00f6h\u00f6n<\/b><\/h3>\n
Valikoima kirjallisuutta<\/h3>\n
\nSyksy R\u00e4s\u00e4nen: Israelin apartheid<\/em> (Into, 2017)
\n
\nNykytilanteesta Palestiinassa<\/strong><\/p>\n
\nJonathan Cook: Disappearing Palestine: Israel’s Experiments in Human Despair <\/i>(Zed Books, 2008)
\nJeff Halper: Obstacles to Peace: A Reframing of the Palestinian-Israeli Conflict <\/i>(ICAHD, 2009)
\nBen White: Israeli Apartheid: A Beginner’s Guide<\/i> (Pluto Press, 2009)<\/p>\n
\nNur Masalha: Expulsion of the Palestinians: The Concept of ”Transfer” in Zionist Political Thought, 1882-1948<\/i> (Institute for Palestine Studies, 1992)
\nShlomo Sand: The Invention of the Jewish People<\/i> (Verso, 2010)<\/p>\n
\nIlan Pappe: The Ethnic Cleansing of Palestine<\/i> (Oneworld Publications, 2007)<\/p>\n
\nHannu Juusola: Israelin historia<\/i> (Gaudeamus, 2005)
\nHannu Reime: Israel\/Palestiina, kahden kansan luvattu maa (LIKE, 2003)
\nAvi Shlaim: The Iron Wall: Israel and the Arab World<\/i> (Penguin, 2001)<\/p>\n
\nIlan Pappe: The Forgotten Palestinians: A History of the Palestinians in Israel<\/i> (Yale University Press, 2011)
\nBen White: Palestinians in Israel: Segregation, Discrimination and Democracy<\/i> (Pluto Press, 2011)<\/p>\n
\nEdward Said: The End of the Peace Process<\/i> (Granta Books, 2002)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"